winter, go away.

aina tää sama tapahtuu lomilla. 
mä mitään muuta jaksa tehdä kuin olla koneella ja pelata.

huomenna kuiteniin pitäisi mennä pullakahveille, toisille jo. se vaan että ne on kahvit ilman pullaaa joka on korvattu alkoholilla. noh, jos mä pari tuntia porisen siellä, ennen kuin tulen kotiin upouuden tief neloseni kanssa.

pullakahvit, yukicon 2014

Pari viikkoa sitten tuli yllättäen ilmoitus että meidän luokkamme kokoontuu S'lle pullakahveille yhteishenkeä nostattamaan. Mukaan kyllä kutsuttiin meidän luokalla henkisesti olevat, ja pari amispetturia.

Mietin pitkään etten ole menossa, mutten kehtaisi sanoa ääneen asiaa. jankkasimpa sitten tyypillistä lausettani "tulen, jos pääsen." 

loppujen lopuksi sitten menin katsomaan Hobbit 2 , desolation of Smaug leffan toistamiseen T'n kanssa, ja siitä sitten niille pullakahveille, joiden ei muuten pitänyt olla alkoholi pitoiset.

Noh, toisin kävi ja loppu illasta porukka nuoleskeli toisiaan innoissaan. siinä vaiheessa päätin että kyytiä voisi alkaa järjestämään, ja päädyin lopulta soittamaan kyydin vanhemmiltani kun ensin missasin viimeisen halvan bussin - ja lopulta A ja L liittyivät seuraan kun kerran molemmat tulivat samaan suuntaan.

Ei musta ole kuulunut pitkään aikaan, taaskaan. ei sillä että se olisi mikään ihme. Asioita on tapahtunut, esimerkiksi se että A sai tietää mun ajatusmaailmasta asioita niillä Get-to-together "pullakahveilla".

Toisekseen sain jouluna marsun.

koulussa on ollut yhtä helvettiä niin kuvis kuin normaali kurssien kanssa. en millään jaksaisi, mikään ei kiinnosta, mitään en osaa. edes saksaa.

tumblr_msezjaAEhM1sd8qj7o1_500.jpg

Kuviksessa maikkakin  sanoi, että olen "nollapisteessä"   eikä se kyllä onnistunut auttamaan yhtään ongelmassani löytää "professional" taiteilijan maalauksen, josta sitten ottaisinpienin kohdan ja kopioisin sen.

noh, lopulta otin Salvador Dalilta  kello maalauksen, ja aloitin sitä, mitä tänään, toiseksi viimeisellä tunnilla ennen koetta.

jäin koukkuun Teen Wolf Tv-sarjaan,  kirjaimellisesti. nykyisin tiistaini ovat "Moonday" ja maanantaini sitten ovat "Soonday" ihan vain koska  Uusin  jakso uusimmasta kaudesta ilmestyy maanataisin - amerikan puolella. tämä siis tarkoittaa että täällä suomen perukoilla on jo tiistai aamupäivä. eikä suomen MTV edes näytä sarjaa - ollenkaan!

Olin Myös yukiconissa! jälleen omana itsenäni.

itseasissa yuki oli ihan piristävä, en ainakaan vain viettänyt viikonloppua koneella. Sain taas kyllä tuntea itseni unohdetuksi, ei niin tärkeäksi ihmiseksi joka nähdään vain silloin kuin  sitä tarvitaan. what a tool am i..

sain myös lohduttaa ja jakaa "viisauksiani" S'lle, kun hän joutui riitaan tyttöystävänsä kanssa.  sanoi vielä että on harkinnut eroa hänestä. en tiedä miten siinä kävi, mutta sopivat kuulemma riitansa ainakin. kiitoksensa laittoi.

omalla rakkausrintamallani ei ole tapahtunut mitään muutosta - eikä kyllä varmaan tapahdukkaan ihan vähään aikaan. 

harkitsen edelleen psykologia, mutten ole päässyt asiassa yhtään eteenpäin. pikemminkin otan vain takapakkia.

Déja vú christmast

Viime päivien tapahtumia on hankala tajuta ihan kokonaan. Mitään ei oikeastaan ole tapahtunut, tai sitten on mutta kun olen viettänyt kaiken aikani - siis myös sen joka olisi pitänyt käyttää Maantiedon kokeeseen lukemiseen - koneella oloon.

mutta ahdistavat asiat, hävettävät menneet jutut, menneisyys tunkee koko ajan pääkoppaan. ne saavat mut taas älisemään outoja ja pahoja asioita sekä kysymään itseltäni niitä kuin puhuisin ulkopuolisien näkökulmasta.

 

 " haluutsä vaan kuolla pois?" "kuole." "unohda" "kusipää" "haluun kuolla, nyt."

 

Mä istun sängylläni päivät pitkät ja vain olen ja dataan.
Yritin kuitenkin, ja hain Yukiconiin työvoimaksi, kuitenkaan sinne pääsemättä. Pessimisti kun olen, osasin jo varautua hyvissä ajoin kieltävään vastaukseen. silti tunsin huonommuutta siitä. joka tapaukessa hampaiden poistojen ja suomen samperin laman takia, ihan tyytyväinen tähän. vähemmän stressiä siitäkin.

yritin, ja lähdin vanhempieni kanssa eilen jouluostoksille vaikka inhoan joulua, mainoksia ja lauluja siitä. vain sen takia siis, että joulusta on tehty niin kaupallinen, että siitä ahdisdutaan meillä länsimaissa jo kuukautta ennen itse Joulukuuta - ja kun Joulukuu sitten vihdoin tulee, sitten se hullunmylly vasta alkaakin. perinteisiin lähiruokakauppaan et voi mennä ilman että ensimmäinen asia jonkä näet, on joulukoristeet ja ensimmäinen asia minkä kuulet on suomalaiset loppuun kuluneet iskelmävinkujien joululaulut.paitsi nyt kun on Vain Elämää ( sekin mielestäni yhtä turha tv-ohjelma kuin kaikki muutkin telkasta tulevat ohjelmat ja sen lisäksi suomalainen.) niin niitten tyyppien covereita soi joka himputin kolossa
.
Ja ne jouluateriat suvun seurassa, ja se kun herrasväen kakarat saavat kaikkea aivan turhaa krääsää, jolla ne ei edes tee mitään. pistävät pölyttymään jonnekkin nurkkaan muiden muovilootien seuraan. sitten ne tulee ja leuhkii sillä turhalla kamalla, kun heille ostetaan, kun heillä on rahaa ja sinä köyhän lapsi, sait vain pätkis patukan.
tosi asiassa ihmiset eivät enää osaa ostaa minulle mitään, kun en kuitenkaan pidä heidän mielestään minulle sopivista lahjoista kun en ole samanlainen kuin muut. useimmiten pyydän lahjani suoraan rahana.

taisin oikeastaan viime vuonna valittaa aivan samasta, eikö näin?

Mutta tällä kertaa kannatti kestää ylitsetursuavat joululaulut ja ne kirotut koristeet. Sain aikaisemmin äitini ostamaan minulle nestemäisien mustepullojen lajitelman, ja eilen Isäpuoleni sitten meni ja susotui ostamaan iki ihanan Assasin's Creed Blag flag pelin sekä kahdeksan ( 8 ) litraa Pepsi Maxia.
tämän lisäksi hän vei koko  porukan Rossoon syömään, ja pakko myöntää - hyvää oli.
ruuasta puheen ollen, mun jouluateria tulee koostumaan pekinging ankasta/hanhesta.

Huomenna voin nukkua yllättäin pitkänä knu aamun kuvis tunti on peruttu, eli voin rauhassa pelata, ja ehkä siinä sivussa vilkaista sitä maantietoakin.
ja jos pystyisin näin pysymään poissa teristä.

Back again, with the dark cloud

menkat, kivut, päätä särkee, väsyttää ja on pitkiä päiviä, perseelleen menevä matikka..

tarvitseeko tässä nyt sitten enää mitään sanoakkaan?


eilen iski taas sellainen, yhtä äkkinen fiilis että nyt terät esiin. ei, en. 
sen sijaan aloin puolivahingossa leikkaamaan hiuksiani. ei olisi pitänyt, heti tuli kuittia koulussa: " k-poppari"
huono olla taas mutta pistän menkkojen ja särkylääkkeiden piikkiin.

stressaa.
oksettaa.
läski.

darkened thoughts

Viime päivinä mä olen taas miettinyt, kuinka paska mä olen.
itse asiassa sekin johtunee siitä, etten mä ole kyennyt olemaan kavereideni kanssa.
Oikeastaan se tuntuu siltä, ettei niitä kiinnosta olla mun kanssa.

viesteihin ei vastata, vaikka ne käsittelis meidän kuviksen projekteja - kuten sitä taidehistorian esitelmää, jossa mä olen tehnyt lähes kaiken työn, kun kerran A pelaa vaan uutta pokemoniaan ja I joutui tekemään hänen osansa; oikolukemisen.
mua ei ole infottu asioiden etenemisestä ( eikä sen puoleen mistään muustakaan ) ja sain vasta eilen tietää, etteivät nuo kaksi tahdo mikäänlaista powerpoint tukea esityksen taustalle.
ja siis jälleen, tein turhaa työtä,  ja menetin yöunieni laaadun. kiitos. vitusti.
toinen on se, että yleensä me odotetaan jotakuta ennen kun mennään syömään, koska mennään yhdessä. no nyt on eri puheet. kolmikko joko menee keskenään tai I ja T istuvat ruokalassa jo kun sinne pääsen. aloin menemään sinne suoraan itsekkin - kuhan tajusin että vartin odottelulla ei ole enää järkeä.
no tietysti nuo ihmiset istuvat pöydissä joissa minulle ei ole tilaa. 
kaiken tuon lisäksi, tuo kolmikko hengaa enää vain keskenään. näin ne eilen, nopeasti kun metsästin mantsan tunnin jälkeen vessaa, ja olin kauhealla kiireellä menossa vartin yli bussiin koska mulle oli tungettu RÖNTGEN aika siinä kunnassa missä asun.
A sano jotain muhun liittyen kun sitten kiisin niitten ohi.
en tiedä.
ei kiinnosta.

ja kaikki tuo, ynnä muu paska mikä pyörii mun päässä on luoneet mulle sen kuvan, ettei mun kanssa haluta olla. että ne välttelee mua - enkä yhtään ihmetteliskään jos oisin oikeessa.
tuskin, kohta joku teistä kuitenkin hyökkää ja sanoo, että mulla on vaan teini angsti päällä. mulla mikään ole vinksallaan.

...eikyllä varmaan olekkaan. "voisihan ne asiat pahemminkin olla." "jollain toisella asiat on pahemmin, älä valita." - toikin lausahdus on niin syvältä kun sitä oikeasti miettii. kuinka alas pitää vajota, että saa valittaa?

rajoittunutta elämää

Tajusinpa sitten tänään, kuinka paljon mulla kuluu energiaa yhestä päivästä selviämiseen. mä myös ymmärsin, että mun elämä on saatanan rajoittunutta. ahdistusta, esiitnymis kammoa, elämisen pelkoa, puhumisen välttelyä.

tänäänkin seisoin puolenkuunpelien ulkopuolella kymmenen minuuttia ennen kun menin uudestaan sisälle sinne, kun kaveri pisti etsimään toiselle kaverille syntymäpäivä lahjaa, pokemon kortteja. 
senkin kymenen minuuttia kulutin siihen että mietin miten selviäisin tilanteesta kysymättä apua keneltäkään randomilta. loppujen lopuksi jouduin sönköttämään sille myyjälle jtn. oli ihan vitun huono olo, ja nyt hävettää niiiiiin perkeleesti.

mun teki mieli vetää taas terillä kädet auki. tunnila, kesken kaiken itse asiassa tökin ihoani siihen malliin. ja nyt vaan yritän pysyä laukustani kaukana, sakset on jossai piilossa ja niin edeleen.

ei helvetti, mä en kohta enää jaksa tätä...

Still here

Onko se nyt mikään ihmekkään, jos musta ei yhtä äkkiä kuulukkaan mitään?
ei, en mä ole veiviäni heittänyt, mutta mä vaan kirjoitan silloin kun siltä tuntuu; ja ottaen huomioon että eipähän näitä "huomionhakuisiapaskojaraapustuksia" oikeastaan lue kukaan, paitsi mainostussivut venäjältä.

Terät jäi taas pois, mutta kummittelee yhä mun mielen perukoilla.
jäin kiinni arvista, I'lle, joka hieroo aina sillon tällöin hartioita ja käsiä siinä samalla. I ei sanonut mitään, mutta tiesin tyttösen tunnustelevan niitä sormenpäillään.
aloin taas syömään ja juomaan kaikkea epäterveellistä paskaa sen sijaan.
en jaksa lukiota, mutta pakko puskea läpi.
pelkään amista, jonne aattelin hakeutua seuraavaksi. amis = just ylä-asteelta päässeitä penikoita.

Torstaina oli vähän rage päivä, vitukseen kamaa kannettavana ja sitten piti vielä juustokakku saada ehjänä mäntsälään. onnistuttiin sitten lopulta, ja kyllä huomas perjantaina että habat oli hellinä.

Kyseessähän oli sitten A'n synttärit.

A'n koira näytti tykkäävän I'n polvista, joita Viki nuoleskeli ihan koko ajan. oli varmaan suurtakin herkkua.

Tollanen suloinen karvapallo

Sen lisäksi kuvasin taas auringon laskuja, ja ehdin jopa sen aamu usvan mitä on nyt esiintynyt ympäri suomea, saamaan kuvattua.

kuvien täytteinen viikko on ollut.

Tänään oli sitten serkkupoikien synttärit. ihmisiä, liikaa ihmisiä. onneksi me lähdettiin sieltä nopeaan, pientä ahdistusta alkoi pukkamaan.

en tunnu saavan oikein mitään järkevää selitettyä, ei ole mitään järkevää selitettävää. 

paha olo.

huono olo.

mitätön olo.

ja eilen vielä ajattelin " Life's good. " - ja vain sen takia, että kuvittelin olevani taas yhdessä viidennen maailmani hahmojen kanssa kävelemässä, ja että joku oikeasti tukisi, oikeasti tajuaisi, oikeasti välittäisi. 

tänään todellisuus iskee taas happamalla haarukallaan. tahdon pois.