Galleria kierroksia viimeviikolta + ne hemmetin pippalot

Juu, eli siis me joudutitin kuvisluokan kanssa menemään galleia kierroksille, ja tottakai mulla on kaks kuvistuntia perkkäin, niin molemmilla pyörittiin kaupungilla. mä sain jotain kuvia, mutte en ole aikasemmin jaksanut tästäkään kirjottaa. ja juts nyt ei kyl muutenkaan jaksa innostaa.

Näiden hopea lasi hommeleiden sanottiin olevan käyttöesineitä... no siltä se näyttääki..

Jostain syystä mun suosikki.... vaikka kukaan muu ei vaikuttanu älyävän..

se on... öh.

taas näit dil--- siis käyttöesineitä.

Muurahisia.

Epämääräinen taulu

Mä' sain kyl paljon enemmänkin kuvia, mutta mun puhelin kamera on oikeasti tätä luokkaa, joten laitoin nyt vaan pari. itse asiassa viimosessa galleriaassa missä me oltiin,  mun kaveri onnistu poksauttamaan mäkkärin ilma pallon.. ne tyypit tykkäs hyvää, kun vielä soittivat rehtorillekin.

noh, luantaian oli ne vitun isot synttäribilee, jossa sain taas tapella faijapuolen kanssa.. se kun oikeasti näyttää häpeevän mun tyyliä. mikään asustus ei ollut hänen mieleen, ja josta tulikin sit fight..

niin vitun ihq loma

mul maistuu oma veri suussa.

ja mä oon ihan veressä.

miedän kämppä on veres.

täynnä lasisiruja.

.. ja mul on nälkä..

miks mun pitää olla tälläi paska..? miks mun pitää olla olemassa.. miksen mä voi olla niinku muut täysjärkiset ihmiset?

humdadidum

Huomatkaa mun luovuus otsikon kanssa.




hm, Jostain syystä mua naurattaa koko eilisen päivän lopetus. eräs tyyppi veti herneet nenäänsä, kun eräs vähän vanhempi kaverini nyysi hänen mountain dewinsä, ja joi siitä sekä vieläpä minä menin ja hörppäsin siitä samalla kun kiikutin sen takaisin omistajansa hoiviin.
siis, henkilö itse aina nyysii muilta ( minulta) ruokaa ( ja pepsi maxia ), väkisin pummii muttei sitten muille jaa.. ikinä.. hän itse asiassa vetää mykkäkouluun itsensä, jos hänelle ei anna juotavaa, oli kyseessä kuka tahansa.
kun sitten napautin häntä asiasta, että nyt hän tietää miltä se tuntuu, hän vain sanoi ettei hän ole koskaan ilman lupaa nyysinyt.

Miten voi pölliä luvan kanssa..?


No mä nään sitten loman jälkeen, kuinka pahasti tää henkilö oikeasti veti nokiinsa. 
ehkä mä saan lisättyä jtn kuviakin vielä...

Joskus sentään näin päin

Yleensä mä olen meidän perheestä se tekniikan ihme lapsi joka saa jotenkin säätämällä, aivan vahingossa tekniikan taas pelaamaan. mutta jostain syystä, meidän talouden kamera, joka oikeastaan kuuluu mutsille, ei tykkää musta.
siinä missä minä ehin jo koko canonin moskan haukkumaan pataluhdaksi, faija vilkasee, ottaa paristot helvettiin ( Jotka on muuten aivan täynnä, kokeiltu on.) ja hakee jostain akun joka, kas kummaa, käykin siihen.

tadaa, ja taas toimii.

no nyt ainakin saatan ottaa sen mukaan ouluun ( ja äiteelle ei toki kerrota ) ja ottaa kuvia siitä mun tulevasta veistoksesta. voisin nimittäin alkaa täyttää tätäkin blogia kaikella turhan päiväsellä shaissella vähän lisää.

mutta meidän poikapa se tykkää leikkiä. se ei mitään muuta haluis tehä, ku nukkua, olla paijattavana ja leikkiä. se on ihan ku minä; se ei haluu mennä ulos vesisateella, tai kun  liian kylmä ( tai kuuma ), se useimmiten jättää aamupalan väliin, ja haluis vaan koisaa lämpimän peiton alla, ärähtää ja näykkii jos siihen vähääkään sattuu tai se on uhattuna ja se karttaa tuntemattomia niin kauan kunnes se tietää että ne on hyviä tyyppejä! Siis ihan kun minä.
 sit se on viel hellyyden kipee. siis, oikeasti, meidän poika ois unelma poikaystävä mulle, jos se vaan olis ihminen. Se olis jopa pörrönen!

Tätä herraa kutsutaan Kukiksi, Alias Cookie - tai ihan vaan Pretty Boy. ja juu, laatu ja silleen.

Mä en vo uskoa, että mä pystyin kirjottamaan noin pitkän shaiba osuuden pelkästään yhestä kamerasta ja koirasta. Meidän koirista varmaan kaikkein kuvauksellisin on nimen omaan Kuki, toinen poika kun sitten edustaa tätä mun kamera-ujoa  puolta. kyllä siitäkin saa hyviä kuvia, jos niitä osaa ottaa ja sattuu just oikeeseen aikaan paikalle. Ja koska mä olen meidän perheessä se ainut joka näitä kuvia säännöllisesti napsii, eikä mulla ole näitä kahta ominaisuutta, voidaan päätellä onko suurinkaan osa niistä kuvista julkaisu kelvollisia.

Ziko Alias Zippo

 Kolmas, meidän veteraani. siitä on vielä vakeempi saada hyviä kuvia tolla meidän.. tai siis äidin kameralla, joka on muutenkin.. noh, canon, ja niiden pokkarit. ei sillä, etteikä tämä veteraani olis vanha ( no shit ) ja raihnanen, sairastaa epilepsiaa ja sen  turkkia ja silmiä on mahotonta pitää enää kunnolla yllä. se, jos sen vetää lyhyeks, mikä ei ole normaalia coccerille, vie pitää sen ihan ok kuosissa. mutta sen turkkin kirhartuvuus muistuttaa mua mun hiuksista. Nimenä menee Tessu.

Laatu, kyllä.

Mä en tiedä miks päätin tehä toisen postauksen tänään, mutta luovuuden purkaus kai iski... tai.. en tiedä.


 

Mitä te siellä lukiossa teette?

"Hei Miten tällä traidattiin? mä en taas muista sitä."
"Hei miten toi on sulla ihan erilainen ku mulla?"
"siis tää kartta laajentu vast vähän aika sitten."

"taasko se pelaa sitä pokemoniaan?"
"Ei se, vaan ne. niitä on ny jo kolme.. okei, neljä jos se yks lasketaan gameboinsa kanssa." 

"Sit joku viel tulee kysyy et mitä me tääl oikeen tehään.."

Joo..
siis tota..
juu..
kyllä se on näin että ihmiset.. ne pelaa DS konsoleillaa pokemonia, jopa kesken tuntien. tulee vähän jännä olo. siis,viikonloppu jotenkin rauhotti mua, ei paljoa mutta vähän kuitenkin. jostain syystä, nää yhet oikeasti pelaa pokemonia, mä en tiedä miksi. ehkä ne tykkää siitä, tai jotain. no ihan hyvä, että ne keskittyy johonki muuhun. saanpahan rauhassa erkaantua muusta kansasta, hakeutua lähimmälle koneelle säätämään.
ihan kun tänäänkin, kuviksen tunnilla. okei on edelleen kuvis tunti.. 
kuvisope jopa tuli kettuilemaan ja käskee mut pois.. mut ihan sama, välkät on kivoja.

pitäis kestää viel tää viikko, sit ois loma. mä en nyt ees tunnu pysty suoltaa tekstiä tänne, tai pitää sitä järkevänä. tää teksti on varmaan turhin päivitys koko tän blogin historiassa..

ehkä mä otan huomenna PSP'n mukaani..

"Jes! mä sain sen!" - sanoi pokemon friikki numero yksi kun kuvia tulosti.

rage mode

Jostain syystä musta tuntuu ettei ihmsiet ymärrä sanaa ei, tai käsitettä totaali kieltäytyminen.

Mä reputin filosofian, okei, ehkä mä oisin voinut lukea siihen kokeeseen paremmin, jos mulla olis ollut se värikalvo juttu hommeli kotona, mutta kun ei ollut. tiedettekö, että kun teksti on kirjoittu suunnilleen tälläisen kokokoisella kirjaimisella, lukihäiriön kanssa sitä on kiva lukea, etenkin kun filosofia on hyvin teoria painoitteista ja teksti on sellaista helvetin pieneen tilaan (kirja oli kokoa postikortti) ahdettua pränttiä, ei siitä tahdo saada selvää.

Okei, mitä sitten vaikka reputinkin ainoan filosofin kurssin? no, enhän mä siitä ruikutakkaan, mutta kun siitä ettei ihmiset, varsinkaan eräs kaverini ymmärrä sanaai ei. En ole menossa uusinta kokeeseen. piste. that's it. case is closed. FINITO. mutta ei, olen saanu selittää saman asian kymmenen kertaa ainakin tälle henkilö etten ole menossa koska en pääsisi siitäkään lävitse, eikä mulla ole kirjaakaan enää. Sitten tämä henkil vetää NOKKIINSA kun viimein tiuskin tyypille asiaa. minkäs teet kun tyyppi tule enaamn eteen; "Niin sit saatkin saman open hmhmm? mitäs sitten teet hmhhmm?" sillä raivostuttavalla, naama virneessä ja silmät kierossa tyylissään muutaman sentin päässä mun kuontalosta.

mutta kaikkein ärsyttävintä tässä oli se, että tyyppi kysy vielä tänäänkin asiasta! 

"Oletko sä sinne uusinta ko--"

"No EN OLE"

ja johon tyyppi sitten tiuskaisi takaisin että ei sitten. kaikuipa sitten kuuroille korville vittuiluni, siitä että ärsyttää kun pitää miljoona kertaa selittäää sama asia samalle henkilölle, perkele.

ei sillä, ettenkö olisi ihnasti tiistaina ja keskiviikko aamuna taistellut asiasta jopa oman äitini kanssa. voidaan siis sanoa, että eilispäiväni meni muutenkin penkin alle. loppu päivän pyrinkin sitten pitämään turpani kiinni, ja vetäydyin omiin oloihini, etten raivostuttaisi kaikkia kavereitani.

mutta se olotila eilisen jälkeen oli ihana. teki mieli oikeasti mennä ja ampua joku. sytyttää tuleen, viiltää käsivrret, hakata päätään seinään tai jotain. ihan vain edes jotain!

tähän kaikkeen vaikuttaa vielä se ettei se motivaatio ole vielkäkään korkealla, joten kuvitelkaa miltä tuntuu mennä kouluun ja yrittää olla halkeamatta raivosta..

j

oh snap.

Okei, 

mä en ehkä ole jaksanut tai löytänyt aikaa tänne. mulla käy näin usein, alotan jotain mutta pitkäkestoiset asiat ei vaan ole mitenkään mun erikois alaa. eikä liiemmin kirjottaminen, ainakaan oikein kirjotus.  kuukaudes on nyt ehtiny sit jo tapahtuu, ei hirveemmin mitään, mutta ei sillä, etteikö mitään olis  tapahtunut.

tuolla on ihmisiä yhä jotk akattoo pahasti mun kaltasta failia ihmistä jonka ulkonäkö ei ole lähellekään edes kasia. tai sit nää lahtelaiset on oikeesti ikärasisteja? en tiedä.

on yks porukka, jossa on yks mun tuttu. joskus mä menen siihen, puhun sen mun tutun kanssa, ja tää sen ympärillä olevat kaverit menee hiljasiks, tai sit jos jotenkin ajaudun mukaan keskusteluun, ne vittulee joko suoraan tai ei. yks jopa sanoi mua apaattiseksi kasaksi paskaa. ei sillä, EHKEI se meinanu tätä nyt ihan sillä tavalla miten se vihlas? mut mistä sen tietää. en mä ole sen jälkeen varmaan 3 viikkoon edes moikannut tätä mun tuttua.

katon vaan pois päin, yleensä alas ja olen kuuntelevani musiikkia.

jostain syystä, meidän ryhmänvalvoja laitto meidän työt seinille ja käytävään. jopa mun, ja sitä mä en käsitä. ei ne nyt niin hienoja ole että esitellä pitää. ja nyt mä en sit saa niitä pois ennekun maraskuun lopussa.

mutta liikka loppu. se loppu. ei enää niitä paskaa jauhavia lissuja, muuta kun ehkä jossain kursseissa me joudutaan viel sietää toisiamme. oooh, the salvation.

ja tiedän että posse mun ympärillä joko ignooraa mut tai sit niitä ei vaan voi vähempää kiinnostaa mitä puhun. tai sit ne ei vaan oikeesti kuule mua. se kyl ois jo ihme.. en mä niin hiljanen ole, päinvastoin. mut joka tapauksessa, musta tuntuu että ärsytän ihmisiä koko ajan. ihan ku oisin joku verta imevä iilimato. Ja mun äiti nirhais mut jos sais kuulla, miten mä taas vaihteeks puhun ittestäni. taino, miten mä kuvaan itteäni. 

"ei jaksa liikuttaa läskejä."

peilejä mun on mieli tehny hajottaa koko kuukauden ajan, eikä kunnolla jaksa meikatakkaan, kun mitä se hyödyttäis? muutenki tuntuu et meikkaamine on yliarvostettua, mutta kun mun omasta mielestäni mä olen sata kertaa nätimpi kun on meikit naamassa, kun ilman. mut sehän on vaan illuusiota..

 eikö?

koeviikot ja uus jakso; en mä reputtanu ku yhen kurssin, enkä todellakaan mene filosofian uusitakokeeseen, pääsisin siit viel huonommin lävitte.mieluummin uusin koko kurssin kolmosvuonna. nyt mä keskityn matikakan ja ruottiin. Ruottista mä sentään pääsin just ja just, armosta, läpi.

Hissa, okei, en ees pelänny sen puolesta ^^

se numero piristi päivää.

harmi vaan, että mun motivaatio on yhä alhaalla ja on vaikee päästä ylös sängystä joka ikinen päivä, onneks toi syysloma on tos ihan nurkan takana. Mä en ees tiedä, miks ei jaksais, ja mikä painaa.. mut en minnekään lukiopsykologille ole menossa, sen nähtyäni kerran, muistin miks vihaan niitä. Psykologian kurssista tulee mielenkiintonen khyl.


Huomasimpa tässä että yksi henkilö jopa lukee näitä epämääräsiä täysin turhanpäiväsiä näpätyksiä.  ;D