Okei,
mä en ehkä ole jaksanut tai löytänyt aikaa tänne. mulla käy näin usein, alotan jotain mutta pitkäkestoiset asiat ei vaan ole mitenkään mun erikois alaa. eikä liiemmin kirjottaminen, ainakaan oikein kirjotus. kuukaudes on nyt ehtiny sit jo tapahtuu, ei hirveemmin mitään, mutta ei sillä, etteikö mitään olis tapahtunut.
tuolla on ihmisiä yhä jotk akattoo pahasti mun kaltasta failia ihmistä jonka ulkonäkö ei ole lähellekään edes kasia. tai sit nää lahtelaiset on oikeesti ikärasisteja? en tiedä.
on yks porukka, jossa on yks mun tuttu. joskus mä menen siihen, puhun sen mun tutun kanssa, ja tää sen ympärillä olevat kaverit menee hiljasiks, tai sit jos jotenkin ajaudun mukaan keskusteluun, ne vittulee joko suoraan tai ei. yks jopa sanoi mua apaattiseksi kasaksi paskaa. ei sillä, EHKEI se meinanu tätä nyt ihan sillä tavalla miten se vihlas? mut mistä sen tietää. en mä ole sen jälkeen varmaan 3 viikkoon edes moikannut tätä mun tuttua.
katon vaan pois päin, yleensä alas ja olen kuuntelevani musiikkia.
jostain syystä, meidän ryhmänvalvoja laitto meidän työt seinille ja käytävään. jopa mun, ja sitä mä en käsitä. ei ne nyt niin hienoja ole että esitellä pitää. ja nyt mä en sit saa niitä pois ennekun maraskuun lopussa.
mutta liikka loppu. se loppu. ei enää niitä paskaa jauhavia lissuja, muuta kun ehkä jossain kursseissa me joudutaan viel sietää toisiamme. oooh, the salvation.
ja tiedän että posse mun ympärillä joko ignooraa mut tai sit niitä ei vaan voi vähempää kiinnostaa mitä puhun. tai sit ne ei vaan oikeesti kuule mua. se kyl ois jo ihme.. en mä niin hiljanen ole, päinvastoin. mut joka tapauksessa, musta tuntuu että ärsytän ihmisiä koko ajan. ihan ku oisin joku verta imevä iilimato. Ja mun äiti nirhais mut jos sais kuulla, miten mä taas vaihteeks puhun ittestäni. taino, miten mä kuvaan itteäni.
"ei jaksa liikuttaa läskejä."
peilejä mun on mieli tehny hajottaa koko kuukauden ajan, eikä kunnolla jaksa meikatakkaan, kun mitä se hyödyttäis? muutenki tuntuu et meikkaamine on yliarvostettua, mutta kun mun omasta mielestäni mä olen sata kertaa nätimpi kun on meikit naamassa, kun ilman. mut sehän on vaan illuusiota..
eikö?
koeviikot ja uus jakso; en mä reputtanu ku yhen kurssin, enkä todellakaan mene filosofian uusitakokeeseen, pääsisin siit viel huonommin lävitte.mieluummin uusin koko kurssin kolmosvuonna. nyt mä keskityn matikakan ja ruottiin. Ruottista mä sentään pääsin just ja just, armosta, läpi.
Hissa, okei, en ees pelänny sen puolesta ^^
se numero piristi päivää.
harmi vaan, että mun motivaatio on yhä alhaalla ja on vaikee päästä ylös sängystä joka ikinen päivä, onneks toi syysloma on tos ihan nurkan takana. Mä en ees tiedä, miks ei jaksais, ja mikä painaa.. mut en minnekään lukiopsykologille ole menossa, sen nähtyäni kerran, muistin miks vihaan niitä. Psykologian kurssista tulee mielenkiintonen khyl.
Huomasimpa tässä että yksi henkilö jopa lukee näitä epämääräsiä täysin turhanpäiväsiä näpätyksiä. ;D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti