kun ei tee mitään....

niin ei ole kirjoitettavaakaan.

paitsi tietysti mieleni syvimät, synkimmät ajatukset 

Mutta nehän, ovat varmasti aika monelle tuttuja.

Enimmäkseen mua huolettaa että seuraavalle äikäntunnille pitäisi olla esitelmä valmiina, ja tämä kaveri jonka kanssa teen ei ole vastaillut viesteihin, ja olen periaatteessa väsänyt koko esitelmän itse.

tosin, ymmärrän että on loma, mutta hei haloo, meillä on äikkää ekana päivänä kun koulut taas jatkuu..

mä en vaan halua saada siitä huonoa numeroa.samaan aikaan pelkään, että en anna hänen tehdä mitään, että pomotan. en mä halua...

ja joo, mä olen harkinnut lopetavani kesken. tuntuu ettei vaan jaksa, että toi ei oo mun paikka, ei munkaltasen paskan. samalla, jälleen kerran tunne olevani taakka, piikki kavierieni lihassa.- 

ruokailuissa sen huomaa, ystäväni etsivät helposti sellaisen paikan johon minä en mahdu istumaan.

toisaalta, haluan uskotella itselleni että he vain.. unohtavat olemassa oloni kun kerran joudun poistumaan eriruokailutiskille.. pois heidän silmistään. mutaman kerran mä olen hukannu ne ihan täysin, ja seisonu helvetin hölmönä keskellä ruokalaa, ettien joko tuttuja kasvoja. tai pöytää, jossa on vähintää neljä tyhjää paikaa niin , ettei tarvitse istua kenenkään viereen.

koska nämä epäonnekkaat henkilöt... eivät pitäisi siitä.

 Pari kertaa olut salleinen fiilis että menisi vain siltä seisomalta palautus jonoon, koskematta siihen sapuskaan.

Ehkä parityö toverinikaan ei voi sietää ulkomuotoani, tai olemassa oloani. voi miksi, miksi kysyin hänet parikseni. ensikerralla kysyn sitä toista (kuvisluokkani poika) jolle "jouduin hankkimaan" parin... tämä toinen osapuoli (ei kuvisluokkalainen) ei ollut tyytyväisen oloinen. 

Voi miksi, miksi olen niin skitsofreenikon alku?

turhaa tunteellisuutta

telkkarissa ylipainoinen mies haluaa laihtua, valmentaja painostaa ja kannustaa - minä... mitä minä teen?

itken silmät päästäni.
enkä mä tiedä miksi.
ehkä siksi että tiedän miltä se tuntuu kun on pakko liikua vaikka  sattuu.
ehkä sen takia, etten mä itte selvyityis.
tyyppi painaa yli 240 lbs'ää.
....
ja se veti sen läpi.

nyt se sai perhelleen pyörät, ja kun se valmenta ja lähti,  tän laihduttajan oma, vanhempi poika alko valmentajaks....

musaopen nöyryytyksestä kaverin rageen

Parissa päiväsä mä oon saanu romutettua kasan eri asioita.

ensinnä, musan maikka halus että soitetaan kitaraa. noooooh. mä en ole varmaankaan vielä muistanu mainita kuinka mulla epäillään reumaa ja että pakkaset ei tee hyvää mun nivelille, varsinkaan vasemalle ranteelle.

noh, kitraran kaula ei nyt paljon paina, mutta sen pitäminen tällä ranne ongelmalla ei ole hyvä juttu. nooooo, ei siinä vielä kaikki koska opettaja halusi mun soittavat kaikki kielet läpi, ja alko vittuilemaan kun yritin olla painamatta sointuja, mutt rannetani ei yksinkertaisesti vain voi pitää tietyissä asennoissa tai mulla putoaa kaikki käsistä ja mä huudan tuskasta. tämä ämmä alkoi sitten asiasta aukomaan, ja lopulta kilahdin.

No vittu vähän vaikeeta käsi paskana.

piti oikeen nousta seisomaan ja näyttämään miten se ranne sitten taipuu

ja oli mukan ihan kunnossa.

nooh, tämän jälkeen tuo ämmä istuutukin siihen mun eteen, ja alko kyselemään siinä koko luokan läsnäollessa että mikä mua vaivaa, mikäå MUN  ongelma on`?

 minä, joka pidän silmiä kiinni ja keskityn rauhallisesti hengittämiseen tunnen kuinka mulla sykkii veri silmien takana niin voimakkaasti että jos mulla olis näkyviä suonia kasvoissa, ne olis pullistelleet.

no mutta eipä akalle riittänyt.

seuraavaksi sitten tämä ämmä sanoo luokalle,  että jos jollakin on ongelmia pitää ilmotta wilmassa tai tunnin jälkeen jäädä sanomaan.

mä nousin kiltisti ylös, laitoin kitaran telineeseen, kiersin penkit ja hain laukun samalla kun maikka rääkyy täyttä kurkkua että mihin mä meen, en mä saa mennä, mun pitää kertoa mihin mä meen, mihin mä oon menossa, jossen mä kerro, sen pitää soittaa reksille et oon poistunnu koulusta. 

itse poistun hiljaa, sanaakaan sanomatta luokasta ja paiskaan oven kiinni, niin että hyvä ettei se putoo saranoiltansa.

oli kuulemma vielä perjantainkin tunnilla jaksanut vittuilla. en vain itse mennyt koko päivänä.

Toinen asia,

oli se että kaveri laittoi faceen päivityksen jossailmoitti jäävänsä pois lukiosta ja jonne kommentoin "etkä >("

neiti ilmeisesti otti asian varsin raskaasti ja nostatti hirveän melun asiasta, joten  poistimpa komemmenttini, koska mulla alko taas kiehua veri. jotain hän puhui 'maskin ylläpitämisestä' ja sen sävyn sain että hän ilmeisesti luuli minun olevan kykenemätön ymmärtään miltä se tuntuu kun ei jaksa. onneksi pidin tällä kertaa sormeni kurissa ja tyynesti suljin koneen. olo ollut hiukan paska sen jälkeen.

kuinka mä en voi tietää miltä tuntuu pitää maskia, kun kolmevuoden ajan niin tuli tehtyä, ja tällä hetkellä elän kaksoiselmää...?

taas huomaa miten paska ihminen mä olen.

Sekavuutta yllinkyllin.

Mun varmaan kannattais keskittyä ympäröivään maailmaan.

mä olin vähän aika sitten jäädä auton alle kun kuljin katse maassa ja ajatukset... noh, jännissä ja vähemmän jännissä asioissa. (kuten joulussa ja siinä mitä joutuu taas kestämään.)

mutta tosiasissa, syy siihen miksi mä ylipäätään aloitin tän ... hm.. epämäärisen scheiban kirjottamisen tolla maininalla, on se että koska me kuvislinalaiset jouduttiin lahden joulukylään kortteja myymään.. ja mä en muista melkein mitään.

sen muistan ( harmikseni ) että mä puhuin ihan randomeille ihmisille.. ja en ollu oma itteni...

hävettää niin HELVETISTI.

sen lisäks ajatukset pyörii luovuttamisessa, lukion suhteen ja koko tän skeidan kirjotuksen suhteen. Taas vaihteeks mulla on sellain käsitys, etten mä ole tarpeaksi hyvä. että mun numerot on perseestä. että mä en osaa mitään.

että mä olen... feikki.

 Mutta pakko mun on yrittää kirjottaa, koska mä en koskaan tiedä millon seuraavan kerran näen tukihenkilöä. ja jos mulla alkaa jo viikko ilman tapaamista tekemään tiukkaa...

torttuja. helvetin pipareit.

mä en tykkää yhtään niiden teosta. mutta ennemmin mä vääntäisin koko päivän pipareita kun istuisin joulupuurolla sukulaisten seassa ja kattelisin penikan naamaa, joka on nini helvetin moisessa virneessä aian kun se saa kaikkea krääsä paskaa. ( ja varsinkin enemmän kun minä) minkä mä sille voin, että en ees kaipa amitään, pinkkejä muovisia rasiota täynnä jotain helvetin glitterhilepölyTwilighthenkisiäpuutereita.. (hengähdystauko)

onko semun vika, että mun sukulaiset ei osaa ostaa mulle mitään, kun enoo tavallinen tallaaja?

ja mulle nyt vaan riittää ihans e et noi molemmat on kerrankin himassa jouluna. kerrankin.

NoLife?

mä en tiedä enää mikä mua vaivaa. mä en tiedä miltä musta tuntuu.

mä olen viettänyt taas koko päivän skyrimin lumoissa. mä olen van istunut säkkituolissani, pelannut ja syönyt pakaste pitsan. ja nyt, kaikessa tylsyydessäni tuijotan Taru sormusten herran leikaamattomaa versiota.
mua inhottaa kirjoittaa tänne. ihan ku kerjäisin huomiota turhanpäiväsillä päivityksillä.  siitä onkin jo aikaa, kun mä viimeksi olen tuntenut näin. enkä mä tykkää tästä yhtään. miksi, kun mä just alan tuntea oloni edes hitusen paremmaksi, niin sitten hetkessä mä ajattelen taas jotain... todella synkkää.

epämääräisen huono päivä

Mulla on outo olo.
koko päivän mul on ollu huono fiilis. enkunmaikka laukas hiirenloukun.
en ees jaksa selittää, se on sellanen ämmä. miksi mä en tykkää yhdestäkään opettajasta? en mä tiedä, älkää multa kysykö. saksan maikka ja äikän maikka viel menee. niitten tunnit kuluu nopeesti.
sit musiikin maikka sai mut raivon partaalle. yhdestä avonaisesta ovesta s ejakso vittuilla mulle. mä NIIN kilahdin. mä halusin tappaa sen ämmän. senkin.

mä tiedän että luokkalaiset nauraa mulle mun kiukutelun takia. mä tiedän sen. mä en vittu vaan jaksa enää pitää mun roolia yllä.

piti sit mennä tänään housuja ettimään. noh, alkuperäinen porukka jonka kanssa piti mennä, menikin ilman mua koska jouduin juolukylän palaveeriin, ja sitten loppujen lopuksi menin L'än ja A'n kanssa. no, nämä kaksi sitten kuhertelivat ( eivät ne yhdessä ole. ) keskenään, ja oikeastaan olo oli varsin ulkopuolinen. huono jopa. A kyllä huomasi etten ollut okei. hän huomasi sen jopa koulussa jo, kysyikin että mikä vaivaa. kuten mä jo mainitsin mun edellisessä päivityksessä, mä en uskalla mainita mitään. joten mä vaan väitin et oon väsynyt.
no myöhemmin A ja L halus mäkkäriin. mainitsin sitten liian kovaan ääneen etten mä tahtonut, ja A, tarkka korvaisena sen huomasi. nohän sitten sanoi että jos kaikki ei halua mäkkäriin, niin sitten ei mennä. no siitä sitten tuli pikku kahina että mennäänkö vai eikö mennä koska sanoin että jos he haluavat, he voivat mennä ja mä voin odottaa. loppujen lopuksi marssin itse mäkkäriin ja osti kahvin. siellä sitten törmättiin tähän aikasempaan poppooseen. lopulta L ja K lähtivät busseille, ja I ja A jäivät siihen seuraksi pyörimään. A lähti jossain välissä ja I jäi sen verran että löysin ne housut lopulta.

olo ei kyllä ole yhtään parempi.

mä en tiedä mikä mulla on.

mutta huomisesta aamusta voi tulla hankala.ja mulla on vielä tutor kierrätys.

fading in the black

Neljänpäivän pidenetty viikonloppu.

ja mitä mä teen. nukun, kuuntelen soundtrakkeja ja ajatudun liian syvälle unelmiin, pelaan ( skyrimia  )ja luen fanficcejä. mä voisin tankkaa saksaa. mä voisin, mutten jaksa. mä en muista, millon olisin ollu näin tylsistynyt..mulla särki koko päivän päätä. lopulta mä sain itteni ulos. sen verran ainakin että kävelin Saleen, ja ostin extran colaa ja kävelin takasin pelaamaan skyrimia.
vittu mä oon yks NoLife.
mä joudun huomenna mene mutsin kanssa yksiin yksityisbileisiin. tai siis, mutsi menee sinne juontaa karaokea, ja tarttee roudaria. ehkä se tekee mulle ihan hyvää.
mulla on taas ollu ihan liikaa aikaa ajatella.

mä en tiedä, kelle purkaisin. tuntuu että jos yritän, kukaan ei kuuntele tai sitten aiheutan muille mielipahaa. mä en uskalla sanoa rakkaalle Edolle että mulla on taas heikko olo. mä pelkään että sille tulis huono olo. mä en osaa avata suutani lukion tovereiden kanssa, en tästä asiasta. mutsi ei ymmärrä. sillä on liian hyvä itsetunto. se hokee että mun pitäis olla kun se. Faija on sitä mielltä että mä olen tän aiheutatnut itselleni. ken tietää, vaikka se ois oikeessa.

for had i known better, i'd have chanced the very being, such as myself.

ei mun aivot toimi, kirjotin varmaan väärin. so what.


mä en tiedä enää mistään mitään. mä ajattelen kokoajan kaikka yliluonnollista. kuvittelen itteni pois. kaipaan sitä jotain. herran jumala, mä pelkään sitä päivää kun saan olla omassa kämpässäni. ...musta tulee erakko. mä tunnen sen luissani. 

Joulu on taas joulu on taas - voi helvetti

Joulu on kohta.

Kilttien lasten juhla.
lahjoja.
kuusia.

excuseme, millon joulusta tuli tollanen markkinallien paska?

mua ei voi kiinnostaa.
mä en haluais ajatella.
miksi mä halauaisin juhlia muiden kanssa? 
mä teen niinkun aina ennenkin, jään kotiin vällyjen alle ja kun muut syöt kinkkua, mutustan kalkkunaa ja hoilaan BvB'n biisejä sitä mukaa kun ne soittolistalta tulee.

Jouluna, me mennään mun fiajapuolen äidille joulupuurolle. siinä samalla jaetaan lahjat. koko lähisuku on paikalla. mukaan luettuna herrojen lissupentukakaravastaala-asteellajaonolevinaanniingueenbeeraivostuttavapaska jota mä vihaan ylikaiken. mä en haluais mennä sinne.
tilanne ahdistaa. jok vuos ton pennun ilme on niin mairee kun se saa kaikkea krääsää. pinkkimuovisia rasioita. rihkamahelyjä joiden nikkeli pitoisuus on 70%
seppälän halppismerkki ylihinnoiteltuja meikkejä. karkkia.
mut sen ilme on aina sellanen mairee kun se näkee mun kaks pakettia. pientä pakettia ja yhden kirje kuoren.  niin se aina menee. 
mulle ei osata ostaa mitään.
miksi?
koska mä olen erilainen, vaihtoehtomuodin edustaja - glamrocker. koska ne ei osaa ostaa mitään, mä vaan sanon että hynä käy aina. saanpahan käyttää sitten siihen, mihin itse tiedän sen menevän.  Joka vuos mä saan karkkia, ja vihreitä marmeladi palloja. joka vuos mä lahjotan ne mutsille. se niitä syö, en minä. mä en syö karkkia. en muista millon olisin viimeks saanu sellasta alas kurkustani. mua ahdistaa jo nyt. mä en halua.
vois väittää olevansa kipeä, ja jäädä pois. tänä vuonna mä olen kotona joulun. yksin, näillä näkymin. vanhemmat menis töihin. ( kyllä, jouluaattonakin. ) uutena vuotena sulkeutuisin huoneeseeni. 2013 -  vuos ei houkuta. mä en usko maailmanloppuun. mut jos se tule, niin tulkoon vaan. loppuiskohan tää ylimääränen kärsiminen siihen? ihan sama se on, koska täältä lähtee, helvettiin mä varmaan joudun. 

muuttuuko mikään?

mikä on totta ja mikä illuusiota?

jos vaan ajattelee negatiivisesti ja hokee ettei ole tarpeaksi hyvä, onko se silloin totta? milloin valheesta tulee totta? onko se ees mahdollista?

jos haluaa asioiden muuttuvan, muuttuuko ne itsestään? mistä muutos alkaa ja mihin se päättyy? päättyykö se? onko sekään mahdollista?

loppuuko jokin elämän jakso peruskouluun, alkaako uusi sivu  toisesta asteesta?

voiko vanhan päälle kirjoittaa uutta, saako siitä selvää? tarvitaanko tulkkia? onko sellaista tulkkai olemassa? onko kiusattujen kieli ymmärretävää? ymmärtäisikö toinen samanlainen kiusatun kieltä? onko ihminen kuin kovalevy tietokoneessa?

Kuka  meidät jaottelee eri  kasteihin, hyviin ja huonoihin? miten ja milloin tämä tapahtuu? millä oikeudella näin tehdään? miksi? mistä he tietävät kumpaan he kuuluvat? voivatko he vain päättää niin tai näin? mitä on tasa-arvo? mitä on hyvä itsetunto? miten se kehittyy? millaisella ihmisellä on sellainen? mikä on hyvä ihminen? miltä hyvä ihminen näyttää? tuoksuu? tuntuu? kuulostaa? 

kuka päättää minusta - minä, vai muut? miksi?

Miksi kysymyssana "Miksi" on aina kaikkein vaikea vastata?

miksi minä en saisi elää? miksi kukaan ei välittäisi minusta? miksei kukaan huomaisi, jos poistuisin? miksi tunnen, ettei minua huomata? haluanko tulla huomatuksi? miksi? miksi olen huono? miksi vihaan itseäni? miksi häpeän tekemisiäni ja sanomisiani? Miksi en osaa ajatella itsestäni positiivisesti? miksi olen tälläinen? miksi maailmalla olisi parempi olla ilman minua? Miksen osaa olla hyvä ihminen? Miksen kelpaa? miksen kelpaa itselleni? miksi inhoan kasvojani? miksi en näe mitään hyvää ympäröivässä maailmassani? miksen halua tulla kosketuksi? miksi kuitenkin haluan tulla rakastetuksi? miksen osaa rakastaa itseäni? voiko kukaan rakastaa sinua jos et rakasta itseäsi? miksi kaipaan läheisyyttä? kiinnostaako ketään? olenko vain ilmaa? seinäruusuko? miksi työnnän ihmsiet pois luotani vähän ajan kuluttua? miksi reagoin väärin? miksi otan tseeni niin helposti? ymmärrän väärin? miksi en jaksa ymmärtää? miski en ajattele? miksen pidä tunteitani tiukemin sisälläni? miksi annan niiden näkyä? miksen ole kuin kiveen hakattu patsas? miksi edes tunnen mitään? onko minulla oikeutta siihen? mitkä ovat oikeuteni? mitä ovat oikeudet? kuka nekin laatii? voiko niihin luottaa? toteutuvatko ne? miksi olen sekava? miksen osaa kulkea virran mukana? miksi olen niin ääliö? miksi olen ristiriitainen tapaus? kuinka moni jaksaa lukea tämän?

mikä on illuusiota, mikä totta? 

onko meitä edes olemassa?