Mun varmaan kannattais keskittyä ympäröivään maailmaan.
mä olin vähän aika sitten jäädä auton alle kun kuljin katse maassa ja ajatukset... noh, jännissä ja vähemmän jännissä asioissa. (kuten joulussa ja siinä mitä joutuu taas kestämään.)
mutta tosiasissa, syy siihen miksi mä ylipäätään aloitin tän ... hm.. epämäärisen scheiban kirjottamisen tolla maininalla, on se että koska me kuvislinalaiset jouduttiin lahden joulukylään kortteja myymään.. ja mä en muista melkein mitään.
sen muistan ( harmikseni ) että mä puhuin ihan randomeille ihmisille.. ja en ollu oma itteni...
hävettää niin HELVETISTI.
sen lisäks ajatukset pyörii luovuttamisessa, lukion suhteen ja koko tän skeidan kirjotuksen suhteen. Taas vaihteeks mulla on sellain käsitys, etten mä ole tarpeaksi hyvä. että mun numerot on perseestä. että mä en osaa mitään.
että mä olen... feikki.
Mutta pakko mun on yrittää kirjottaa, koska mä en koskaan tiedä millon seuraavan kerran näen tukihenkilöä. ja jos mulla alkaa jo viikko ilman tapaamista tekemään tiukkaa...
torttuja. helvetin pipareit.
mä en tykkää yhtään niiden teosta. mutta ennemmin mä vääntäisin koko päivän pipareita kun istuisin joulupuurolla sukulaisten seassa ja kattelisin penikan naamaa, joka on nini helvetin moisessa virneessä aian kun se saa kaikkea krääsä paskaa. ( ja varsinkin enemmän kun minä) minkä mä sille voin, että en ees kaipa amitään, pinkkejä muovisia rasiota täynnä jotain helvetin glitterhilepölyTwilighthenkisiäpuutereita.. (hengähdystauko)
onko semun vika, että mun sukulaiset ei osaa ostaa mulle mitään, kun enoo tavallinen tallaaja?
ja mulle nyt vaan riittää ihans e et noi molemmat on kerrankin himassa jouluna. kerrankin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti