Tajusinpa sitten tänään, kuinka paljon mulla kuluu energiaa yhestä päivästä selviämiseen. mä myös ymmärsin, että mun elämä on saatanan rajoittunutta. ahdistusta, esiitnymis kammoa, elämisen pelkoa, puhumisen välttelyä.
tänäänkin seisoin puolenkuunpelien ulkopuolella kymmenen minuuttia ennen kun menin uudestaan sisälle sinne, kun kaveri pisti etsimään toiselle kaverille syntymäpäivä lahjaa, pokemon kortteja.
senkin kymenen minuuttia kulutin siihen että mietin miten selviäisin tilanteesta kysymättä apua keneltäkään randomilta. loppujen lopuksi jouduin sönköttämään sille myyjälle jtn. oli ihan vitun huono olo, ja nyt hävettää niiiiiin perkeleesti.
mun teki mieli vetää taas terillä kädet auki. tunnila, kesken kaiken itse asiassa tökin ihoani siihen malliin. ja nyt vaan yritän pysyä laukustani kaukana, sakset on jossai piilossa ja niin edeleen.
ei helvetti, mä en kohta enää jaksa tätä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti