rajoittunutta elämää

Tajusinpa sitten tänään, kuinka paljon mulla kuluu energiaa yhestä päivästä selviämiseen. mä myös ymmärsin, että mun elämä on saatanan rajoittunutta. ahdistusta, esiitnymis kammoa, elämisen pelkoa, puhumisen välttelyä.

tänäänkin seisoin puolenkuunpelien ulkopuolella kymmenen minuuttia ennen kun menin uudestaan sisälle sinne, kun kaveri pisti etsimään toiselle kaverille syntymäpäivä lahjaa, pokemon kortteja. 
senkin kymenen minuuttia kulutin siihen että mietin miten selviäisin tilanteesta kysymättä apua keneltäkään randomilta. loppujen lopuksi jouduin sönköttämään sille myyjälle jtn. oli ihan vitun huono olo, ja nyt hävettää niiiiiin perkeleesti.

mun teki mieli vetää taas terillä kädet auki. tunnila, kesken kaiken itse asiassa tökin ihoani siihen malliin. ja nyt vaan yritän pysyä laukustani kaukana, sakset on jossai piilossa ja niin edeleen.

ei helvetti, mä en kohta enää jaksa tätä...

Still here

Onko se nyt mikään ihmekkään, jos musta ei yhtä äkkiä kuulukkaan mitään?
ei, en mä ole veiviäni heittänyt, mutta mä vaan kirjoitan silloin kun siltä tuntuu; ja ottaen huomioon että eipähän näitä "huomionhakuisiapaskojaraapustuksia" oikeastaan lue kukaan, paitsi mainostussivut venäjältä.

Terät jäi taas pois, mutta kummittelee yhä mun mielen perukoilla.
jäin kiinni arvista, I'lle, joka hieroo aina sillon tällöin hartioita ja käsiä siinä samalla. I ei sanonut mitään, mutta tiesin tyttösen tunnustelevan niitä sormenpäillään.
aloin taas syömään ja juomaan kaikkea epäterveellistä paskaa sen sijaan.
en jaksa lukiota, mutta pakko puskea läpi.
pelkään amista, jonne aattelin hakeutua seuraavaksi. amis = just ylä-asteelta päässeitä penikoita.

Torstaina oli vähän rage päivä, vitukseen kamaa kannettavana ja sitten piti vielä juustokakku saada ehjänä mäntsälään. onnistuttiin sitten lopulta, ja kyllä huomas perjantaina että habat oli hellinä.

Kyseessähän oli sitten A'n synttärit.

A'n koira näytti tykkäävän I'n polvista, joita Viki nuoleskeli ihan koko ajan. oli varmaan suurtakin herkkua.

Tollanen suloinen karvapallo

Sen lisäksi kuvasin taas auringon laskuja, ja ehdin jopa sen aamu usvan mitä on nyt esiintynyt ympäri suomea, saamaan kuvattua.

kuvien täytteinen viikko on ollut.

Tänään oli sitten serkkupoikien synttärit. ihmisiä, liikaa ihmisiä. onneksi me lähdettiin sieltä nopeaan, pientä ahdistusta alkoi pukkamaan.

en tunnu saavan oikein mitään järkevää selitettyä, ei ole mitään järkevää selitettävää. 

paha olo.

huono olo.

mitätön olo.

ja eilen vielä ajattelin " Life's good. " - ja vain sen takia, että kuvittelin olevani taas yhdessä viidennen maailmani hahmojen kanssa kävelemässä, ja että joku oikeasti tukisi, oikeasti tajuaisi, oikeasti välittäisi. 

tänään todellisuus iskee taas happamalla haarukallaan. tahdon pois.