tyhjät taskut on

Mä usein mietin, mitä hemmettiä mä teen lukiossa. tai pikemminkin, mitä hemmettiä mun kaverit tekee lukiossa.  kolme ihmistä jotka istuu lähekkäin, pölisee ja riehuu keskenään tuneilla. ja arvaa onko ne mun kavereita?
Jos mä valitan että voiko ne olla hiljaa, ne käskee et mun pitee men muualle istumaan, ja ignooraa mut kun huomautan  että ne vittu kuuluu ihan helvetin selvästi ympäri luokkaa. itse asiassa viimeisimmällä uskonon tunnilla vaioin eripuollelle luokkaa, ja olin oikeassa; perhana se mitään auttanut.
aikaisemmin käytös ei ole tosin vaikuttanut tällä tavalla, mutta nyt se on alkanut pännimään. huomasin, että haluan oikeasti ottaa opiskelun vakavasti, kun kerran motivatio on jokseenkin parantunut - ehkä vain olen kasvamassa, ja eräiden käytös käy hermoille. ei siitä sen enempää.

onse vaan niin sulonen

 Periaatteessa en ole tehnyt mitään, mistä pitäisi mainita mitään. kävin kyllä I'n syndeillä, onnistuin hajottamaan lasin, ja olin kerrankin.. sekasin. siis, lapsellinen. kiipeiltiin lumikasoihin, lajiteltiin ihmsiten jätteitä ja sii'ä sivussa vandalisoitiin tarroilla jotain kiipeilyseinää tarhan vieressa. ja olin kotona joskus enen puoltayötä.

mä rakastan pilvi kuvia

niin, ja kuvailin. vähän kaikkea turhaa ja kivaa. kuten taivasta, koiria ja mummoni synttäreitten katto koristeita, joista hän halusi kuvia FB'hen, mutta kas kumma valitsikin Timon ottamia, salamaraiskattuja huonolaatu kuvia mun tunnelmallisten kuvien yli. okei, omakehu haise,e mutta ne sen timon ottamat kuvat, ne on karseita. jopa mun inhokki serkkupuoli pystyy parempaan, veljensä järkkärillä. ( neiti ottelee duckface kuvia ittestään ja muuttaa FB'n profiili kuvan kerran kahdessa viikossa jos ei useammin. )
ei mulla muuta ole sanottavaa, kuin että normaalit, arjen peinet asiat pyörii päässä ja se haukkuva itsetuhoinen persellee potkiva ja naamaan sylkevä piru koittaa saada musta taas otetta.

niiltä syndeiltä, kuvitelkaa tolalnen ylivalottuneena, varjotuneena valkosena pikselimössönä ( ja tärähtäneenä)

Mainstream

Mä toistan itseäni liikaa, ja siksi mun kirjottelut on tänne vähentyneet. itseasiassa, tajusin että pidän tumbleristani parempaa huolta kun tästä, koska sinne en laita synkimpiä ajatuksiani - enimmäkseen päivitän kuvia.
jopa twitteriäni katson useammin kuin bloggerin hallintasivua.

mutta tänään,  tänään olo on kuin melkein auton alle jääneeltä. kaveri I laittoi sitten hiuksensa kolkytsenttiselle keesille. värinä vihreät. sillä on nyt ollu ne koulussa kaks päivää, ja ruokailun jälkeen  kapealla käytävällä, eräs mainstream kaksikko tuli vastaan. koska siinä oli kaapeilla muitakin, välissä oli ehkä puolemetriä josta piti päästä. Kaveri I sitten päätti ettei väistä näitä mainstreamejä. Ensimmäisenä tuleva katsois itten nenäänsä nyrpistäen,  kauhistellen ja melkein okentaen, kovaan ääneen sanoen "hyi vittu."

minä.. mitä... mitä minä tein? tungin myös tästä välistä, ensin katsoen tyyppiä samalla ilmeellä ja ohi kulkiessani "No hyi vittu vaan ittelleski."  jotenkin pääsin läpi  siitä sumasta, ja kun olin sittne kirimässä I'tä kiinni, A huutaa takaa "J, älä." nopeasti itseäni paikaten, taputin I'tä lapaluiden väliin ja naureskelimme ettei mainstreamjä aina tarvitse väistää. tapaus jäi kuitnekin päähän, ja hetkeä myöhemmin vilautin puhelimeni näyttöä A'lle, "aika lol ne mainstreamit."  A vaan nauroi, ja me molemmat palasimme muiden juttuihin mukaan.
mutta silti, kuuliko / huomasiko I mitä se mainstream sanoi?

---

entä jos mun reaktio romuttaa koko tän hiljaiselon jota mä oon saanu elää rauhassa?
mä en muista millon viimeksi mä olisin ollut näin peloissani.

 

http://25.media.tumblr.com/562052aa775127b139de69d766cd35fd/tumblr_mk855y1tKp1rvlk2co1_500.jpg

the weekend rant

viime viikonloppu oli karsein pitkästä aikaa. juan täynnä ihmisiä, pakko seistä. ahdasta. ihan ku mun laukku ei ois hajonnu tuhanne päreiks jo matkalla junalle, olin huonolal tuulella ja yritin pitää itteni viileenä, mutta eipä onnsitunu. lopulta kaveri pahotti mielensä, joku kanssa matkustaja suuttu, yks karsasti koska oli vitun kuuma, hiki pukkas pintaan, sellai pikku pentu alko nyrpistelee nenäänsä.
ja sitten vielä ryssitään matkalla autolle, jossa aivan kaikki padot murtuu ja kyyneleet valuu. ja kakara käy hermoille perillä, kunhan eka päästään kauapsta, jossa faija saa diapetes kohtauksen (jee... -.-  ihan ku kaikki ei osi perseestä jo muutenkin) onneks oltiin siellä kaupassa.
tuleva mutsi puoli alko vissiin nalkuttamaan fiajll ekun olin ylhäällä ja tein kuvistöitäni koko lauantain ( eli olin yläkerrassa lähes koko ajan)  päätä särki enkä mö saanut edes ruokaa kunnolla. elin lauantain aamupala leivällä, ja kahen aikaan pienellä salaatilla. seuraavana päivänä sama juttu.
nyt mulla ei ole mtn erikoista, ei ole ollut mitään, paitsi jatko-opiskelu suunnitelmia.. ulkomailla.

nothing special

Välillä tuntuu että elämä vaan menee ohi  nenän eestä.

mä en vaan jaksais oikein mitään, ainakaan selitellä. eikä mu akiinnostais mennä helsinkiin tänää, mieluummin oisin kotona tekemäs kuviksen kotitöitä, lukemassa tulevaa koeviikkoa varten. hesassa se on mahdotonta - kakara vänkää huomioo ja kirkuu, isottelee. toinen huutaa alakerrassa, mutta ei oio snetään niin raivostuttava. ja kun siellä on pakko mennä ulos päivittäin - ei mulla ole aikaa lumihangessa peuhaamiseen kun siel on yli 25 astetta pakkasta - EI mulla ole varaa tulla taas kipeeks, olin jo tän viikon koulussa kipeenä, koska edellsienä perjantaina saiarstuin uudelleen. toisen kerran kolömenviikon sisällä.

en mä tiedä kauanko mä viihyn siellä tällä kertaa -.-

ain taas muistutuksen että mun piteis cossata tulevassa miitissä shuraa, vaikka just nyt mun fiilis ei ole semmonen. mua ahdistaa ajatus sen asun päälle laitosta, etenkin koska peruukki tekee kuolemaa. en tiedä millä verukkeella pääsisin pois siitä, ilman että rakas edo pahoittaa mielensä ja/tai annan väärän kuvan.. taas.

ugh

Mä en ole.. pytynyt kirjoittamaan tätä enää tarpeaksi usein jotta oisin tyytyväinen.
mulla ois toki aikaa jossain välissä, mutten vaan pysty kirjottamaan. tuntuu kuin toistaisin itseäni jatkuvasti.
ja mitä mä taas olen tehnyt?
käynyt kuvisluokan kanssa korttlei kierroksella, menettänyt malttini, purrut hammasta, ahdistunut, pelannut, käynyt leffassa mutsin kanssa...

ajoittain mulle on tullut sellanen fiilis, ettei mua taaskaan huomata. ihmiset kävelee porukassa,  ja unohtaa mut sen sileän tien, jään jälkeen ja eksyn.
sitten kauhea anteeksipyyntely kun taas tajuavat.
mä en tiedä mitä ajatella, 
mitä tehdä.

mä en jaksa puhua puhelimeen kunnolla, kuiskin vaan.
mä  en tiedä miten olla enkä miten selittää tää olotila...
miä helvetti mua vaivaa..

eih.

Mä en tiedä mitä ajatella. jotenkin on vaan sellai fiilis, ettei haluakkaan menä kouluun enää ikinä.
varsinkaan äikäntunnille, mun runoanalyysi mikä piti tehä jo ennen lomaa (en saanut sitten tarpeaksi sanoja, tämä nipo ei ottanut sitä  vastaan) nyt huomasin että olen kirjoittanut sen takaperin konseptille, eli viimeiseltä sivulta alkaa teksti. 
se nainen teurastaa mut.
toinen on se että ekoina loman jälkeisinä päivinä ihmiset päivittelevät, mitä tuli tehtyä loman aikana, kaikki opettajat kyselee siitä.
mä en halua kuunnella kuinka toisilla on ollut hauskaa ja sitten sanoa ettten mä tehnyt mitään erikoista.
 

things ain't sorting out.

toistuvia ajatuksia siitä kuinka nolo ja outo mä olen.
koko ajan tulee mieleen miten sitä tuli reagoitua conissa. miltä mä näytin, mitä mä sanoin tai tein. oksetus.
mä häpeän itteäni, ja samalla huudan ittelleni etten mä sais valittaa koska mä ansaitsen tän paskan.
musta tuntuu et mul on taas liian paljon aikaa ajatella. mä olen jopa, salaa, alkanut vihaamaan lomia ja viikonloppuja. aivan liikaa aikaa, muttei tekemistä - joten AJATUKSET ottaa vallan! mä vaan mietin kehtaanko mä näyttää naamaani enää ikinä missään, kun mä olen niin... nolo..
nytkin, aivan kaikki mitä teen, inhottaa mua.
se että kirjotan kaverille, tai kommentoin sen fb julkasuja,
etenkin jos kyseeseen tulee tämä uusi tuttavuus, haluan vain painua maan alle. pelkään, että hän luulee mun välttelevän kun en ole pystynyt puhumaan hälle muutamaan... neljään päivään.
ja pieni ärsyyntyminen toki, hänen ei pitänyt pystyä tulemaan helsinkiin tällä lomalla, silti tänään päivitti fb'hen  ( kas kummaa, etusivu ) että olisi cafeelle menossa, ketä tulis? 
tai sitten hän välttelee mua.
tai mä olen mustasukkainen paranoidi.

mä tarviin tekemistä. täällä mä vaan istun yksikseni ja homehdun huoneeseeni ku muut on jossain helvetin eteläss tai pohjosissa.