Mä toistan itseäni liikaa, ja siksi mun kirjottelut on tänne vähentyneet. itseasiassa, tajusin että pidän tumbleristani parempaa huolta kun tästä, koska sinne en laita synkimpiä ajatuksiani - enimmäkseen päivitän kuvia.
jopa twitteriäni katson useammin kuin bloggerin hallintasivua.
mutta tänään, tänään olo on kuin melkein auton alle jääneeltä. kaveri I laittoi sitten hiuksensa kolkytsenttiselle keesille. värinä vihreät. sillä on nyt ollu ne koulussa kaks päivää, ja ruokailun jälkeen kapealla käytävällä, eräs mainstream kaksikko tuli vastaan. koska siinä oli kaapeilla muitakin, välissä oli ehkä puolemetriä josta piti päästä. Kaveri I sitten päätti ettei väistä näitä mainstreamejä. Ensimmäisenä tuleva katsois itten nenäänsä nyrpistäen, kauhistellen ja melkein okentaen, kovaan ääneen sanoen "hyi vittu."
minä.. mitä... mitä minä tein? tungin myös tästä välistä, ensin katsoen tyyppiä samalla ilmeellä ja ohi kulkiessani "No hyi vittu vaan ittelleski." jotenkin pääsin läpi siitä sumasta, ja kun olin sittne kirimässä I'tä kiinni, A huutaa takaa "J, älä." nopeasti itseäni paikaten, taputin I'tä lapaluiden väliin ja naureskelimme ettei mainstreamjä aina tarvitse väistää. tapaus jäi kuitnekin päähän, ja hetkeä myöhemmin vilautin puhelimeni näyttöä A'lle, "aika lol ne mainstreamit." A vaan nauroi, ja me molemmat palasimme muiden juttuihin mukaan.
mutta silti, kuuliko / huomasiko I mitä se mainstream sanoi?
---
entä jos mun reaktio romuttaa koko tän hiljaiselon jota mä oon saanu elää rauhassa?
mä en muista millon viimeksi mä olisin ollut näin peloissani.
 | |||
| http://25.media.tumblr.com/562052aa775127b139de69d766cd35fd/tumblr_mk855y1tKp1rvlk2co1_500.jpg |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti