toistuvia ajatuksia siitä kuinka nolo ja outo mä olen.
koko ajan tulee mieleen miten sitä tuli reagoitua conissa. miltä mä näytin, mitä mä sanoin tai tein. oksetus.
mä häpeän itteäni, ja samalla huudan ittelleni etten mä sais valittaa koska mä ansaitsen tän paskan.
musta tuntuu et mul on taas liian paljon aikaa ajatella. mä olen jopa, salaa, alkanut vihaamaan lomia ja viikonloppuja. aivan liikaa aikaa, muttei tekemistä - joten AJATUKSET ottaa vallan! mä vaan mietin kehtaanko mä näyttää naamaani enää ikinä missään, kun mä olen niin... nolo..
nytkin, aivan kaikki mitä teen, inhottaa mua.
se että kirjotan kaverille, tai kommentoin sen fb julkasuja,
etenkin jos kyseeseen tulee tämä uusi tuttavuus, haluan vain painua maan alle. pelkään, että hän luulee mun välttelevän kun en ole pystynyt puhumaan hälle muutamaan... neljään päivään.
ja pieni ärsyyntyminen toki, hänen ei pitänyt pystyä tulemaan helsinkiin tällä lomalla, silti tänään päivitti fb'hen ( kas kummaa, etusivu ) että olisi cafeelle menossa, ketä tulis?
tai sitten hän välttelee mua.
tai mä olen mustasukkainen paranoidi.
mä tarviin tekemistä. täällä mä vaan istun yksikseni ja homehdun huoneeseeni ku muut on jossain helvetin eteläss tai pohjosissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti