...

http://24.media.tumblr.com/5c0a4e57842420a18069bebda8047fea/tumblr_mh8x9hGexm1s4u8guo1_500.jpg

nimetön

heikottaa.

mielessä pyörii vaan että kuinka paska ihminen mä olen ja se, että en osaa ilmasta itseäni oikein. 

mä lopetan kommentoinnin, kun mun tekstit ymmärretään väärin. kuinkahan monta kertaa oon vaan pyyhkiny koko vastaus lootan, ja jatkanu eteenpäin...?

en mä pahaa tarkota, en vaan osaa.

 mä en osaa enää edes kavereille sanoa mun mielipiteitä ääneen, jotnekin tuntuu että jos sanon niin nekin otetaan väärin.

en mä ees saa tänne kirjotettua fiksua tekstiä, en sellasta joka ei ois "huomionhakusta paskaa. " tän takia mun äikän esseetkin kusee...

tulee varmaan taas kuutonen.

ehkä mun ois parempi oikeesti jäädä yksin..

http://24.media.tumblr.com/fb4b8aa7d91b3479bf7ceb50d441d930/tumblr_mh5cwrACrl1rqu62zo1_400.jpg

23.päivä, ja ne ysiseiskat.

mä olen aina pitäny vuonna 91 jälkeen syntyneitä ihmisiä ihan hirveinä. toki siel on niit helmiä, ei rasittaviakin. mitä nuorempi henkilö on, sitä suuremmalla todennäköisyydellä asiat menee pieleen. Ihmiset väittäää että me ysikutoset ollaan ysikytluvun rundowneja.on varsinkin ysivitosten ongelmana.

no, kerrompa tässä teille sadun, lapset. sadun jonka jälkeen jokainen joka käyttäytyy näin voi vaan mennä itseensä.

aamu oli kirpeän kylmä, ja pimeä koska aurinko ei ollut ehtinyt kivuta tarpeaksi korkealle.Tarinan sankaritar yrtti saada silmämeikkiänsä onnistumaan, mutta tyytyi vain yksinkertaiseen kajaaliin ulkosilmäkulmissa, sillä mitäpä se olisi hyödyttänyt.sankaritar sulki nestemäisen kajaalinsa, ja asteli nurkan takana olevalle nojatuolille, sen käsinojan yli ninjaten istumaan keltaiseen pehmustettuun tuoliin. Hän avasi tietokoneen, ja kirjautui ensi töikseen wilmaan. Yön aika oli saapunut viesti, jossa opinto-ohjaaja ilmoitti hlauavansa kaikki mahdollsiet vapaat tutorit auditorioon ruokailun loppu puoliskolla, sillä yhdeksäsluokkalaiset ahtialasta tulisivat tutustumaan juuri tähän sankarittaremme lukioon. sankarittaremme oli tutor, mutta pohdiskeli joka hetki, olisiko tutorina oleminen hänen juttunsa vai ei. Sankaritar oli kaikkea muuta kuin sosiaalinen ja itsevarma, itseasiassa hän vihasi itseään perinpohjin ja vältteli kaikenlaisia sosiaalisiakanssa käymisiä. Kaikki tämä ja paljon muutakin, johtui tytön taustasta - yli kymmenen vuotta kestäneestä kiusaamsiesta koulussa ja sen ulkopuolella, netissä ja puhelimen välityksellä.

Sanakritar pakkaa laukkunsa, laittaa ulkovaateet päälleen astuen ulos pakkaseen, jota hän vihaa. matkalla bussipysäkillä, ajatukset ahtialaisista kaikkoavat hetkeksi, kun Black Veil Brides täyttää sulosoinuillaan kaiken vapaan tilan sankarittaren aivoissa. Bussi matka menee kutne se aina menee, kukaan ei uskalla istua hänen viereensä, vaikka se olisi ainut vapaa paikka jäljellä. ei sillä, että sankaritarta haittaisi.

Kouluun päästyään sankaritar suorittaa aamun perus rutiinit, eli hipsii kahvioon noutamaan kofeiinia itselleen, ja sen jälkene tepastelee matematiikan valmistelu tunnille, jossa vaipuu epätoivoon. tähän mennessä tarina on edennyt täydellisen sujuvasti normaalinpäivän kaavaa, mutta fysiikan ja saksan tuntien jälkeen on koittanut h hetki. Sankaritar saa sidekickkinsa kanssa alkaa ohjastamaan yhdeksäsluokkalaisia, joiden lukumäärä oli 60 henkeä, ylös audiotorioon. sankaritar tekee terävän havainnonensimmäisen minuuti aikana. 60 stä henkilöstä, kolme on erilaista. kun Sankaritar katsoo tarkemmin, nämä kolme henkilöä eristätyvät lopuista viidestäkymmenenstäseitsemästä massanuorten joukosta. tässä vaiheessa  sankarittaren vaistot heräävät ja varoittvat siitä, mitä on tulossa. 

puolituntia myöhemmin, sankaritar yrittää pysyä rauhallisena, kun ysejä jaetaan ryhmiin, niin etä heitä riittää 13sta tutor joukolle kierrätettäväksi. sankarittaren ja sidekickin numero on yksitoista, sankarittaren epäonnen luku.

kun he viimein saavat ryhmänsä, tyttö panee merkille että he saavat neljä jätkää. sankaritar nielaisee hiljaa kurkuunsa nousseen palan, ja kääntyy ympäri astellen kohti portaita, nelikon seuratessa häntä ja sidekickkiä. ennen kuin ryhmä on päässyt edes ensimäöiselle askelmalla kohti pohjakerrosta, takaata kuuluu "Onks TOI tutoori?" ja johon vastataan "Kyllä, se on tuutor. ROLFM" sankakritar ynähtää, etät joo hän on tutor, eiks ookkin kauheeta, ja väläyttää lämpimämimmän hymynsä jätkille jotka virnuilevat ilkeästi. ensimmäisenä pysähdys paikkana on koulun jumppasali pohjakerroksessa. juuri enne kuin porukka pääsee sisään, joku jätkistä huutaa ettei sitä paperia tartte pitää esillä, kyllä ne näkee senmuutenkin. sankaritar puree hammasta, ja psitää sidekickin selittämään. kun puhekesi tulee nyrkkeily säkki, mutta tila jossa se on on suljettu. jätkistä yksi menee vittuillen ja pätään aukoen avaaman oven ja itse sisälle peilisaliin. Sankaritar murisee, että heille oltiin sanottu että jos ovet ovat auki, sisälle saa mennä. no eipä pojat kuuntele. no matka jatkuu jumppasalin haukkumisen jälkeen läpi kielletyn oven, jonka nimitystä jätkät ivaavat. tyässä vaiheessa kierrosta on kulunut jo noin kaksi minuuttia, kun sankaritar kuulee kuinka yksi pojista vertaa häntä käveleväksi läskiksi pingviiniksi. tyttö puree hammasta, ja vie porukan katsomaan kuntosalia, jota hän itsekkin  moittii. no, jätkien haukuttua sekin paikka, on aika jatkaa kohti musiikin luokkia, ja läpikulku tapahtuu grafiikan luokkien lävitse. kun viimein päästään msuiikin luokkaan, jossa sankarittaren oma luokka on pitämässä tuntia, tutustujat ohjataan luokan eteen riviin. no, sankarittaren ryhmästä yksi, alkaa aukomaan pätäään musikin opettajalle. tyttö tekee facepalmin, ja katselee kuinka hänen luokkansa katsoo pää vinossa tätä vittuilevaa oppilasta.matka jatkuu sankarittaren hengensalpautuessa,ja kun ryhmä pääsee ruokailutilaan, tulee lisää vittuilevaa tesktiä pojilta, kun sankaritar korottaa ääntään meluavien apinoiden yli. "Ei tartte huutaa, vitut täl ei uskalla kysyäkkään mitään. en kysy enää mtiää ku huudetaan vaan. on siinki tutorit." sanakritar tokaisee kalseasti, "Hyvä."

Matka jatkuu, rehtorin käytävää eivät trutorit jaksa edes näyttää, he vain viittavat. tämä saa taas aikaan arvostelua. nyt on sidekickin vuoro alkaa vittuilemaan takaisin. no portaat ylös ja juhlasalia kohden. no nyt, tutorit menevät edellä, ja pojat läimäyttävät oven kiinni heidän perässään, juosten karkuun, portaikkoon josta ei pääse pois. sidekick hakee heidät tyynenrauhallisesti, joidenkin kolmosten nauraessa kippurassa, tiedä sitten kelle. no lopulta jätkät alistuvat sankarittaren vallan alle, ja astuvat jumppasaliin, josta sidekick selittää. no seuraavana mennään kolmoskerrokseen, josta sankaritar osoittaa historian luokat, kielistuodion jonne hän sanoo ettei ole menemistä, silläs iellä on kirjoutukset. joku pojista matkii kimittävällä äänellä hänen sanansa, johon sankaritar sanoo painostavasti "Hyvä että meni perille." tässä vaiheessa sankaritar näkee sidekickkinsä ilmeen, ja tokaisee lujaan ääneen; "Hei mitä sä odotit, noi on ysiseiskoja... ahtialasta." tuota samaa tyttö toisteli vähän väliä, pitäääkseen sidekickkinsä judoamasta jätkiä ikkunoista pihalle. jatkuva arvostelu siitä, mitä tutorit näyttivät ja mitä eivät näyttäneet sai sankarittaren, varsin pitkäkestoisen pinnan kulumaan pahasti. lopulta mentiin neljänteen kerroksene josta tutorit esittivät matikan luokat. " vittu jotain luokkia selittävät." kuului ärsyttävä ääni. lopulta, kun sankaritar ei tahtonut viedä apinasakkia fysiikan luokaan mutta käytti heidät fysiikan käytävässä. no, juuri kun he olivta lähtemässä, fyysikan maikak tulee ja alkaa aukomaan, ja kutsuu heidät luokkaan. no pojat sitten innostuvat mollaamaan taas sankaritarta joka ärähtää että alkakaa sitten jo painumaan sinne.  nopea läpikulku, jonka jälkene suunnattiin takaisin auditoriolle, ja ennen kuin sinne päästiin, jatkui arvostelu tutorien tekemisistä. tässä vaiheessa sankaritar napsahti ja mainitsi kovaan ääneen, ettei kukaan pojista ollut hakemassa edes lukioon, eivätkä he edes pääsisi sisään. "No ei ainakaan tän jälkee." johon sidekick sanoi, että hyvä, sydämmensäpohjasta. 

sankaritar päätti, ettei enää menisi dolores pimennon pitämälle enkuntunnille vaan suuntaisi kohti kotia -  ja niin oli parempi sillä heti sillä sekunilla kun hän jäi yksin, sankaritar murtui kyhjöttämään pienenä sykkyränä ajatellen olevansa paska oihminen, läski kävelä pingviini,, virtahepo, ja paska tutor. tämän lisäksi muistot ylä-asteelta repivät vanhat haavat jälleen auki. vielä tänäkin päivänä sankaritar, joka urhoollisesti kesti 12minuutin kidutuksen, tuntee katkeruutta ja hakee lohtua ainoasta valonpilkkeestä, häiriöillä ei ole tarpekasi hyvä keskiarvo lukioon, ja häiriköt menee amikseen, ne ei tule lukioon.

Suksikaa helvettiin, sossut.

epäsosiaalinen True, so fucking what? siivoton uhuh? lapsellinen, täysin epäkypsä

fuck you.   paljastelija... mult ei siis todellakaan näy puolet tisseistä.... ja mun solisluut on ainoot mitkä mun kehosta näkyy kaulan lisäks.... ja naama.... WTF? vastuuntunnoton ... what?    

uusi vitun tukihenkilö.  EI KÄY.


mä en tahdo uutta ämmää tohon pyörimään, en mä voi siihen luottaa. keneenkään ei voi luottaa. en mä tarvi. enmä kaipaa. oppisin kyl pärjää itekki. päästäkää mut jo irti lieasta. 
en mä tartte mitään vitun sossujen ja kotipaikakkuntani sisäistettyjä palveluita painukaa jo hevonkuuseen ajatuksenne kanssa. 
---
miksi mä menin sinne... mulel tuli niiin saatanan huono olo. ahdisti. pitkästä aikaa. tuntu että niskaan kaadettiin lisää paskaa, vanhat haavat revittiiin auki, sanottiin että mä en ole tarpeaksi hyvä, että mun pitäis sosiaalisoitua, että mulla on ongelma. okei, myönnän. mut EI ON EI. ei mitään uusia akkoja siihen. eieieieieiei ei tahdo. mut
ei mua ei kuunneltu. mulle pakotetaan joku uus, uus johon pitäis luottaa, jolle avautua. ei.
stressaa.
 ei.

EI

mä pystyn kyl tähän ittekkin. ihan varmasti. mä en halua joutua luottamaan kehenkään tuntemattomaan. ne pettää. en mä vois olla oma itteni sen uuden seurassa. mut varmaan koitetaan laittaa osastolle. oksettaa. 

meidän piti men syömään... no ei sit mentykkään. 

....mä haluisin vaan itkeä silmät päästäni... 

heikottaa

mitään tehnyt ole, taaskaan.

jostain helvetistä tää paha olo iski taas, nyt yrittää hengittää sit rauhas..

kyl se siitä, isoin valhe ikinä.

huomen se paska sossutantta tapaaminen, oksettaa jo nyt. mun pitäis päättäää et miten olen siellä, tuppi suuna vai murisenko vai mitä.

huomen on koulus äikkää, ja jotenkin en tahdo mennä sinne. jotnekin tuttu tunne ekasta jaksosta, ja sen liikkatunneista.

mä en halua mun kirjotelmaa takasin... saan kuitenki taas ala-arvosen.

 vois men värjää hiukset, jos vaik käviskin jtn.

langat kireenä

Tiedättekö te sen tunteen kun asiat on niin huonosti että kilahdatte vähäisimästäkin painostuksesta? sen, kuinka joku saa sut raivostumaan vaan yhdellä lauseella?

 okei, eihän tämä henkilö tiedä asiotani ollenkaan.


alkuviikko oli tuskaa.siis aivan joka tasolla.
ensin piti saada prosessi esseen eka osuus valmiiks.  no... tekstin järkevässä muodossa tuottaminen paperille ei ole ollut mun vahvuus viimeaikoina. varsinkaan sen jälkeen kun edellsiestä kirjoitelmast tuli ala-arvonen numero, no heti sen jälkeen käytiin tän uudemman kirjotuksen  kimppuun.

jee

no sitten tuli tieto että mun pitää mennä sossutanttojen puhuteltavalks. keskustelemaan.

työntäkööt ne mädät bananait takalistoonsa.

mutsi sitten sai mut pakotettua sinne. mutta päätin että sanon niille ihan suoraan että kiitos mutta ei.
mä en saaa ees mitään järkevää tännekään...

PERKELE

Henkilö, jota olen piirrellyt hyvin paljon viime aikoina.

 

Miksi minä asun paikassa jossa jopa helvetti jäätyy?

En tiedä, oonko mä jo maininnu, että mulla on tukihenkilö jota pitäisi tavata säännöllisesti.
noh, tämä tukihenkilö laittoi juuri 5min sitten viestin jossa sanoi että kotipaikkakuntani sosiaaliviranomaiset ovat tehneet päätöksen,  että meidän tapaamiset loppuu, ( kolmen vuoden jälkeen ) tähän. että asiaa hoidetaan jatkossa paikkakuntani viranomaiseten kesken.

Mä olen niiiiiiiiin raivona, etten keksi edes järkevää kirosanaa.

 se meinaa että joudun taas kattomaan avuttomia kusipäitä, vaan sen takia että asun helvetin paskassa paikassa ja että mä en ole kuin muut. Taas joudun lokeroiduksi, kuuntlemaan kirjan ulkoo päntänneitä mummeleita, kattomaan teeskenteleviä sossutanttoja joilla on helvetin ärsyttävä nenäääni.

se tietää helvetinmoista sotaa, sillä mähän en osastolle mene, enkä psykol, enkä terapeutille, enkä vittu millekkään neropatille.

Mieluummin mä pärjään omillani, ilman tukihenkilöä ja kaikkea. vittu niin kauan ku mul on viel netti ja paikka jonne purkaa aggressio mä kestän. pakotan itteni kestämään.

itsenäinen päätös

teinpä tässä sitten juuri muutama minuutti sitten sellaisen päätöksen että varasin black veil bridesin uusimman levyn ( joka ei ole vielä ilmestynnyt ) ja odottelen tässä nyt sitten perjantaihin, että kyseinen levy ilmestyisi suomessakin.

sen siitä saa kun elää täällä korvessa, jossa amerikan ihmiset uskoo jääkarhujen kulkevan kaduilla. ( muuten oikeasti uskovat )

vaikka sellä sivuilla sanottiinkin, että alle 18-vuotiaalla tulee olla huoltajan lupa tilata tuote  en kysynyt keltään. siitä on jo aikaa, kun mä olen viimeksi tehnyt täysin itsenäisen päätöksen,  kysymättä 'lupaa' yhdeltäkään aukrotiteetilta.

ja miksi kysyyisin, jos kerran aijon maksaa tuotteen omista rahoistani?

Toinen asia josta haluaisin avautua on se, etten ole kertonut vielä äidilleni meneväni tämänkin vuoden frostbiteen (tämä päätös tehtiin jo syyskuussa, näin ollen edellisin itsenäinen päätökseni) johon sain lipun halvemmalla, ja maksoin senkin itse. Tiedän, äitini pitää minua kamala lapsena kun käyn näissä coneissa ja pukeudun niiden mukaisesti. suorastaan sanoo lapselliseksi, johon aina vastaan;

"valitse; teinilissu kulkemassa perse 'paljaana' legsut jalat kymmene sentin korois kolmen kympin pakkasil, röökää, ryyppäämäs ja nussimassa puskissa joka toista vastaan tulijaa, vai suthkoth terve nuori terveellä harrastuksella."

Isäpuolestani tiedän sen verran, että jso se kuuleemun varanneen sen levyn,  se hajottaa sen. se ei voi sietää mun tyyliä eikä musiikki makua. tai pakkohan sen on sietää, mutta teke ehyvin selväksi sen että kuinka paljon se häpeää sitä että en ole kuin lissut.

Eihän mua voi näistä heittää kaatopaikalle, vai voiko?

jotain ja ei mitään kuitenkaan

vuosi oli, vuosi meni. ja hyvä että meni, en jaksa edes alkaa luettelemaan mitä tapahtui, milloin ja missä järjestyksessä.

2012 vuonna ei tapahtunu oikeastaan mitään hyvää, ainoastaan se että pääsin pois tuolta, missä helvettikin jäätyy.

mua pelottaa huominen. musan tunti...  jotkut meidän luokkalaisista ei ymmärrä mitä haen takaa siinä että se ämmä on karsea. alkaa nyt nöyryyttämään kesken tunnin ku itte ei ymmärä.