Tiedättekö te sen tunteen kun asiat on niin huonosti että kilahdatte vähäisimästäkin painostuksesta?
sen, kuinka joku saa sut raivostumaan vaan yhdellä lauseella?
okei, eihän tämä henkilö tiedä asiotani ollenkaan.
alkuviikko oli tuskaa.siis aivan joka tasolla.
ensin piti saada prosessi esseen eka osuus valmiiks. no... tekstin järkevässä muodossa tuottaminen paperille ei ole ollut mun vahvuus viimeaikoina. varsinkaan sen jälkeen kun edellsiestä kirjoitelmast tuli ala-arvonen numero, no heti sen jälkeen käytiin tän uudemman kirjotuksen kimppuun.
jee
no sitten tuli tieto että mun pitää mennä sossutanttojen puhuteltavalks. keskustelemaan.
työntäkööt ne mädät bananait takalistoonsa.
mutsi sitten sai mut pakotettua sinne. mutta päätin että sanon niille ihan suoraan että kiitos mutta ei.
mä en saaa ees mitään järkevää tännekään...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti