Neljänpäivän pidenetty viikonloppu.
ja mitä mä teen. nukun, kuuntelen soundtrakkeja ja ajatudun liian syvälle unelmiin, pelaan ( skyrimia )ja luen fanficcejä. mä voisin tankkaa saksaa. mä voisin, mutten jaksa. mä en muista, millon olisin ollu näin tylsistynyt..mulla särki koko päivän päätä. lopulta mä sain itteni ulos. sen verran ainakin että kävelin Saleen, ja ostin extran colaa ja kävelin takasin pelaamaan skyrimia.
vittu mä oon yks NoLife.
mä joudun huomenna mene mutsin kanssa yksiin yksityisbileisiin. tai siis, mutsi menee sinne juontaa karaokea, ja tarttee roudaria. ehkä se tekee mulle ihan hyvää.
mulla on taas ollu ihan liikaa aikaa ajatella.
mä en tiedä, kelle purkaisin. tuntuu että jos yritän, kukaan ei kuuntele tai sitten aiheutan muille mielipahaa. mä en uskalla sanoa rakkaalle Edolle että mulla on taas heikko olo. mä pelkään että sille tulis huono olo. mä en osaa avata suutani lukion tovereiden kanssa, en tästä asiasta. mutsi ei ymmärrä. sillä on liian hyvä itsetunto. se hokee että mun pitäis olla kun se. Faija on sitä mielltä että mä olen tän aiheutatnut itselleni. ken tietää, vaikka se ois oikeessa.
for had i known better, i'd have chanced the very being, such as myself.
ei mun aivot toimi, kirjotin varmaan väärin. so what.
mä en tiedä enää mistään mitään. mä ajattelen kokoajan kaikka yliluonnollista. kuvittelen itteni pois. kaipaan sitä jotain. herran jumala, mä pelkään sitä päivää kun saan olla omassa kämpässäni. ...musta tulee erakko. mä tunnen sen luissani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti