" mitä varten mä olen sinne haluamassa? " "mitä mä sille kertoisin?" mitä mä vastaisin sen kysymyksiin?" pystyisinkö mä siihen?" "Miten se suhtautuis mun psykologia negatiivisuuteen?" "Nauraisko se mulle?" "Miten mä reagoisin jos se sanois että oon täysin kunnossa?" "Pystyisinkö mä kertomaan totuuden?" "mitä mä sanoisin kun se huomais etten mä oikeasti tahdo puhua?" "Ymmärtäiskö se silti että mä tiedän et mun pitää saada puhuttua vaikken uskalla?" "Mitä sen jälkeen tapahtuis?"
ja sitten mä vaan sivuutan koko ajatuksen, ja ... en tiedä. ajattelen jotain muuta, olen jossain muualla j akuuntelen musiikkia. Miettiessään tätä, mä huomaan, etten mä oikeasti muista mitä mä teen. ja kun mä nyt tajuan tän, mä myös muistan mitä mä ylä asteella tein. ihan tätä samaa. en mä voi sanoa muistavani paljon mitään peruskoulu ajoista, semmosia välähdyksiä vaan. Kai jotenkin suljen asiat ja maailman sellaseen pieneen boksiin, ja suljen sen kannen ja heitän rautapallon kanssa järveen.
Mä en muista mitään edes tunneista, joilla mä olen ollut, kaikkein vähiten terveystiedon tunneilta mulla on muistikuvia.
Mä muistan puhuneeni A'n kanssa kuinka eräs tuntemamme henkilö oli nostattanut A'n huolet pintaan. Hän pelkää tämän erään henkilön olevan yksinäinen ja masentunut ja sen sellaista. Henkilö sattuu olemaan myös vanha tuttuni ja tiedän hänen elinympäristöstään jotain pieniä seikkoja. ne olivat varsin samankaltaiset omiini, molemmat olemme kasvaneet eristäytyneissä oloissa - ja jopa minä olen paljon yksin... varmaankin paljon enemmän kuin tämä eräs henkilö.
Mainitsin A'lle ohimennen, että eräs henkilö muistuttaa minua toisesta kaveristani (en pystynyt sanomaan suoraan että puhuin siis todellakin itsestäni ) joka vaikuttaa ulospäin ilopilleriltä ja että kaikki olisi loistavasti, mutta henkilö oikeasti ei vain jaksaisi enää mitään. Heti perään mietin; "et sitten uskaltanut suoraan sanoa."
Olen mä aikasemminkin maininnut että tunnen olevani pretty much fucked up person.
 |
| http://25.media.tumblr.com/a540eda2dbabdb7648398b3af48a6af7/tumblr_mloi8nPfqQ1rmsbkfo1_500.jpg |
tämä väite tuli todistettua tänään koulussa, jossa sain pienimuotoisen ( Paskat se mikään pienimuotoinen ollut) breakdownin. A laittoi viestin että lainaa huppariani - minä laitoin että ei lainaa, koska lähen tunnilta aikasemmin, tartten sen. lopulta metsästin tyyppiä ympäriinsä - ja enne kuin sain sen hupparin takaisin,ehdin pillahtamaan itkunu luokkatoverin nähden (Jätkä.) ja avatumaan hänelle mikä vaivasi.
Ukkini on nyt sokea, hän on vanha ja hänellä epäillään alzheimeria.
enkä ole kertonut kenellekkään.
paitsi nyt.
ja nyt se on täällä.
mä en vaan uskalla kertoa A'lle I'lle ja T'lle tästä sillä me ollaan erimieltä monesta muustakin mulle hyvin arasta asiasta. mä en luota tarpeaksi, vaikka mä haluaisinkin.
Just nyt musta tuntuu ettei mulla ole ketään jolle kertoa.
ja mä kestä, mun pää hajoaa - tartten mun tukihenkilöä... sitä vanhaa tuttua ja turvallista.
 |
| http://25.media.tumblr.com/1dd21db8e6d678aef79951d340438e71/tumblr_mlklm2hWYa1ro6q0vo4_500.jpg |
Ja silti, mä vaan painan eteenpäin vaikka oonkin niin poikki. kohta on loma... kohta on loma. ehkä musta tulee vieläkin jotain. en mä nyt voi luovuttaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti