Viikon päästä alkaa koulut jälleen Lahden seudulla.
mä en osaa päättää, mitä mieltä mä olen. Tavallaan, mä en haluaisi mennä sinne takaisin, kun ahdistaa, polvissa tuntuu heikolta. Tänään, kun käytiin äidin kanssa koululla täyttämässä koulumatkatuki hakemus - tai siis äiti heitti ja jäi autoon odottelemaan. siinä kun näppäilin kanslian numeroa puhelimeen että tulisivat avaamaan oven, mä tunsin kuinka mun sydän jyskytti mun rintakehässä, normaalia nopeempana. mä jopa tärisin. mietin siinä että miksi mä taas reagoin näin, enhän mä mene muuta kun lapun täyttämään? mutta mä olen aina inhonnut puhelimeen puhumista, tai ylipäätään muille puhumista. se meni ohi, mutta jätti kylman tunteen vatsan pohjalle.
nyt mä vaan mietin että miten toi ens vuos tulee menemään, miten mä käsittelen sen yhen jätkän, jonka kanssa mä en halua olla tekemisissä, miten mä kohtaan kaverini, miten mä luistan pois " oi mä tein sitä ja tätä kesällä ja kävin roodoksella etcetera etcetera etcetera " keskustelun, jaksanko mä pitää taas lukuvuoden itteäni kasassa ja hymyillä vaikka tekisi mieli viiltää? Mutta samalla, mä oikeastaan haluan mennä takaisin. ei tarttisi istua täällä, koneen ääressä ypöyksin 24/7 - mun on pakko tunkea itteni tonne sosiaaliseen maailmaan, mun pakko astua pois mukavuusaluelta ja vallattava lisää elinympäristöä - mä joudun kohta muuttamaan omilleni, enkä mä ole valmis.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti