mulla tuli mieleen asioita joita on tapahtunnu nyt lähiaikoina.
mä ostin tossa viimekuussa kai rasiallisen tictac karkkeja kun osu kohdalle. no, menin sitten siitä kouluun niitä vähän väliä napsien. mä pääsin just matikan luokkaan istumaan, kun nakkasin kaks viimestä niistä kerralla suuhun. noh, vierus toveri sitten sieppas sen purkin mun käsistä;
"Tictackkei. varmaan joku viel syö näitä. mun faija osti näit mulle aina kun olin pieni. "
Mä taisin sillon ohittaa sen sanomatta yhtään mitään. mutta toi lause tuntu syöpyvän muhun kiinni. ja nytkun mä mietin sitä, mä nään sen sanoman.
"... etkö sä ole tarpeaksi iso jo? miksi sä syöt näitä? et sä sais."
ja nyt mä myös tajuan mun kavereiden ilmeet ruokalassa jos mä haen lisää ruokaa. mä toivon että mä kuvittelisin ne, että ne olis vaan mun silmäkulmien pilailua. mun demonini vittuilua.
mä en kyllä siltikään ymmärrä, miksi se yksi saa mut hermoromahduksen partaalle. miksi se ärsyttää mua. onko se siinä etten mä vaan kestä sitä miten se käy kiinni mun heikkouksiin? vääntelee naamaansa? alistaa mua...? yläasteellakin porukoissa oli ihminen, joka väitti olevansa samanlainen kun minä. ja paskat, se oli vaan ihminen joka halus huomioo. se kirjaimellisesti pisti mut huonoon jamaan. pahempaan jamaan kun olisin koskaan yläasteen aikana muuten joutunut. ehkä. mutta mä olen aina ollut harmaan alueen ihminen. mä en osaa päättää, alistunko muiden tahtoon vai en. mä olen samaan aikaan alfa ja omega... eikä kumpikaan ole toistaan vahvempi. ne vaan tappelee keskenään, vetää köyttä eripäistä. luulis alfan olevan voimakkaampi.. ehkä se on. ehkä siksi mä en tykkää muista vahvoista hahmoista mun ympärillä.
tai sitten, mä olen liian heikko hahmo vahvojen ympärille.
... tai sitten tämä lukion henkilö on vain niin paljon parempi ihminen kuin minä ja mä en voi sietää sitä sen takia koska mä olen kateellinen?
koska mä toivoisin, että mäkin voisin olla välittämättä siitä mitä mulle sanotaan, kuka kattoo, arvostelee näkee, kuulee ja on olemassa. että mä voisin vaan olla minä.
tai sitten, mä olen aikuismaisempi kuin tämä lukion henkilö, ja siksi tunnen häpeää kun kaverit matikan tunneilla hälisevät ja opettaja kattoo ärtyneesti. mä pelkään että se sekotaa mut siihen soopaan. että mä saan huonomman numeron niiden takia.
mutta nyt mä olen myös alkanu miettimään, olenko mä ees tarpeeks hyvä lukioon. tolle kuvislinjalle ainakaan. mä en tän... olotilan jonka nimeä mä en tiedä ... takia pysty edes löytämään motivaatiota opiskeluun. onko tää sit masennusta..? ei. ei voi olla. ei ole. tää on vaan säälittävää itsesääliä jota mä tunnen.
ei mulla ole oikeutta tähän. musta tuntuu ettei mulla ole oikeutta valittaa. ettei se ole soveliasta koska mä olen itte saanu tähän jamaan itteni. on mun syy etä mä olen tällänen syvältä oleva torakka. mun syytä, että mua on koskaan kiusattu. mun syytä etten mä ole laiha ja kaunis. mun syytä, että mä olisin koskaan ollut oikeissa piireissä. ... mun syytä että mä olen ikinä joutunut kärsimään. mun syytä että mun mutsilla on selkä paskana ja että se vetää masislääkkeitä. mun syytä, että faijapuolella on reuma. mun syytä, että meidän koira kuolee kohta. mun syytä on sekin, että ihmiset ympärillä inhoaa mua....
se on kanssa mun syytä, että mun porukat riitelee. ja että meillä ei ole rahaa. että porukoiden entinen työnantaja kierti veroja ja että meillä on nyt 10 000 ja korko juoksee euron velat niskassa. että me asutaan kohta sillan alla.
ja aina mä vaan pyydän lisää. mä haluan sitä ja tätä. en syö sitä enkä sitä. haluun siihen ja siihen kouluun. haluan pois täältä. haluan kameran. puhelimen. linkkukortin. rahaa. vaatteita. xboxin, pelejä, psp'n mp3-soittimen, kannettavan koneen, pleikkarin. UUDEN puhelimen. KOSKETUSNÄYTÖN.
sen takia se on mun syytä, että kaikilla menee huonosti. mä olen vaan verta imevä kusipää lutka jota kukaan ei kaipais takasin. mun vanhemilla ois raha asiat paremmin.mun sukulaiset eläis normaalia elämäänsä. ... joku muu, parempi ihminen ois saanu ton kuvislinjan paikan. joku, joka ainakin osais piirtää.
ehkä mä oikeasti kilahdan tälle henkilölle, koska se on mua parempi ihminen. koska sillä on itsetunto.koska se on nätti. se ei pelkää puolustaa itteensä. ja sen se osaa.
ehkä se on aina satuttamassa mua koska inhoan kipua. ehkä se lääppii mua koska tietää että mulla on traumoja.. ehkä se käyttää mun heikkoja kohtia tahallaan hyväkseen että sais mut eliminoitua.
mun kaverit suunnittelee pikkujouluja ja itsenäisyyspäivinä pitäis mennä ehkä yhden lukio-kaverin kämpille yöks muiden kanssa. mutta salaa mä oon mielessäni päättänyt että keksin jonkin tekosyyn jäädä pois.
mä olen jo kyllä sanonut, etten mä välttämättä voi mennä, kun koiran lääkitys pitää hoitaa.
mä en oo koskaan ollut valtavirran mukana kulkija. mua ei saa irrottelemaan. hulluttelemaan.. bilettämään. siksi mun on parempi vaan jäädä pois, ja antaa muiden pitää hauskaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti